The horror! I
- – -
“- Naapurit ovat tuoneet ruokaa uhrien omaisille. Jotkut ovat jopa ottaneet vapaata töistä auttaakseen uhrien omaisia, kuvaa siviiliammatissaan Lauttasaaren kirkkoherrana työskentelevä Kaj Engström liikuttuneena ja jatkaa:
- Usein on niin, että traagiset tapahtumat ja kansalliset yhteisesti koetut kohtalot vahvistavat kansakunnan yhteisöllisyyttä. Samalla ne vahvistavat lähimmäisenä olemista. Ruotsalaiset sanoivatkin eilen, että näyttää siltä kuin suomalaisilla olisi vielä yhteinen henkinen talkoohenki voimissaan.”
…[...]…
“Myös auttajat tarvitsevat apua. – Tietysti tarvitsen itsekin kriisiapua. Kollegat ovat tässä auttaneet ja minulla on omat asiantuntija-auttajat.”
Iltalehti 8.11. 2007
- – -
39 comments
Comments feed for this article
marraskuu 10, 2007 at 12:39 ap
Saara
No, Tappinen, ollaanko lähimmäisiä?
marraskuu 10, 2007 at 12:40 ap
Saara
Ai hitsi, sulla onkin uus banneri. Tommonen samuraimiekan pätkä ja siinon kans reikä.
marraskuu 10, 2007 at 12:51 ap
etappenschwein
Joo. Se on tämä lähimmäisyys semmosta.
Tässä norjalaiset eilen minulle naurahtivatkin, että näyttää ugritalibanien tökeryys ja ummehtunut omahyvä olevan entisellään.
Tästä on hyvä jatkaa.
marraskuu 10, 2007 at 12:33 ip
Ripsa
Ai että norjalaisetkin ovat sitä mieltä. Luulin että vain ruotsalaiset pitävät meitä aggressiivisina ja pitelemättöminä, mutta niiden mielipiteen voi enempi tai vähempi nonsaleerata.
Muistan että kaipasin sukua ympärille kovasti kun poika syntyi. Se oli hajonnut ympäri maata ja maailmaa jo ajat sitten.
Talibanit sentään tukeutuvat perheisiin, vaikka sitten sekin menee vikaan. Ei taida olla mitään keinoa…
marraskuu 10, 2007 at 2:06 ip
etappenschwein
Talibanihaastattelua lukiessa odotti jännityksellä, missä kohdassa esitetään levytoivomus (“tuleeko tämä radioon?”) tai lähetetään Sirkku-äidille terveisiä Kyssänsuon vanhainkotiin (“jos äiti luet tätä”).
Lauttasaaren kirkkoherrana toimivalta henkilöltä olisin odottanut myös laajempaa yhteiskunta-analyysiä, kun kerran ääneen pääsi. Päivänpoliittinen osio tässä jäi valitettavan vajaaksi.
Huojentava kyllä sitten oli tieto siitä, että herra kirkkoherra on jo ohjattu kriisiavun piiriin.
Tastula & Itkonen, he’s all yours!
Ja tämä toinen tuo aina yhtä raikkaan tuulahduksen 1800-luvulta. Vai olisiko 1300-.
marraskuu 10, 2007 at 11:52 ip
Rauni
“-Paikallisjohtaja Aki Eiranto, teillä oli tänään yrityksenne iltatilaisuudessa ilotulitus. Mitä te juhlitte?
- Tampereen konttorimme avajaisia me vietimme.
Oliko tapa mielestänne oikea?
- Kyllä se minusta…
Tuusulassa kuoli eilen yhdeksän ihmistä koulutragediassa. Valtakunnassa on tänään ollut suruliputus, ja ihmiset ovat ottaneet osaa kuolleiden omaisten suruun. Oliko tämä teidän tapanne?
- Kyllä me keskustelimme tästä. Avajaispuheissa muistimme uhreja.
Mutta sen jälkeen juhlat alkoivat? Mietittekö missään vaiheessa ilotulituksen perumista?
- Mietimme, mutta tästä sovittiin jo viikkoja sitten. Elämän on jatkuttava. Meille oli paljon vieraita kutsuttu.”
- http://www.iltasanomat.fi/uutiset/t/tuusula/1452995
marraskuu 11, 2007 at 12:27 ap
etappenschwein
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta:
“Kerran Hiv-neekeri, Pääministerin isä emeritus, Kohumissi, Etukeno, Iltapäivälehden toimittaja ja Koulusurmaaja istuivat tuvassa ja kilpailivat siitä kenet seuraavaksi äänestetään ulos. Kokeiltiin ensin väkikarttua vetämällä ratkaisua, mutta asiasta ei saatu selvyyttä. Päätettiin sitten verrata sitä kenellä on suurin hattu.
Hiv-neekeri, Pääministerin isä emeritus, Kohumissi ja Etukeno olivat ilman hattua, joten heitä ei laskettu mukaan.
Koulusurmaaja kehua retosti: “Minulla on niin suuri hattu että sinne mahtuu kaksi kappaa perunoita. Ja hikinauha näkyy vielä.”
Iltapäivälehden toimittajapa sanoi: “Minun päätoimittajani äiti keittää teidän äitienne perunat. Ja hatut.”
Yksissä tuumin todettiin, että Koulusurmaaja joutuu lähtöäänestykseen.”
(Längelmäki 1924)
marraskuu 11, 2007 at 1:29 ap
Rauni
“- Kyllä tämä yhdisti meidän työyhteisöä, mutta samalla koko poliisiorganisaatiota.”
- komisario Timo Leppälä, IL 10.11.2007
marraskuu 11, 2007 at 2:16 ap
etappenschwein
Ensimmäisten sivujen tapahtumat jättivät jälkensä rakastettuihin jermuihin
“Näky ei unohdu koskaan”
10.11.2007 18:08
“Tuntemattoman sotilaan alkusivujen tapahtumat olivat järkytys myös paikalla olleille rakastetuille jermuille. Vaikka lähes kaikkeen oli etukäteen varauduttu, näky joka alkusivuilla odotti, ei unohdu koskaan.
PU:na (päivystävä upseeri) toiminut vänrikki Vilho Koskela sai hälytyksen heti kun tieto kaatuneen vihollisen löytymisestä levisi.
- Sekasortoinen tilanne. Ymmärsin sen vastuun, mikä mulla oli. Asia on kyettävä hoitamaan. Tunteet on siirrettävä taka-alalle.
“Paineet vain kasvoivat”
Vilho johti rakastettujen jermujen toimia kaatuneen Braskanovin kynsienhoitovälineiden jaossa. Hän myös päätti, että ne heti jaetaan kaikkien kesken.
- Paineet vain kasvoivat. Täytyy tehdä nopeasti oikeita päätöksiä, jotka ovat oikeita myös jälkeenpäin arvioitaessa, Vilho kuvailee.
- Jos minulla olisi lapsia, en olisi halunnut heidän olevan täällä, totesi Vilho.”
marraskuu 11, 2007 at 7:23 ip
helanes
Julkisuudessa on ollut jopa enemmän materiaalia kuin kodittomasta kissasta puhuttaessa. Kissalla oli 50 hyväsydämistä ottajaa.
marraskuu 11, 2007 at 10:24 ip
etappenschwein
Ei kuitenkaan syytä huoleen kissalla. Kunhan tämä keissi saadaan tästä lööpitettyä ja myytyä asianosaisten viimeistä kyyneltä myöten niin alkavat taas kissanpäivät.
Näin sanelee objektiivisen joukkotiedotuksen rautainen laki.
marraskuu 11, 2007 at 10:39 ip
Rauni
“Tuusulan koulusurmat otettiin järkyttyneinä vastaan myös läheisessä Jokelan vankilassa.
[---]
[Vankilanjohtaja Eeva] Säisä kertoo, että vankilan arki jatkuu sinänsä samanlaisena, mutta tunnelmat ovat vaimeat.”
- http://www.iltasanomat.fi/uutiset/t/tuusula/1453592
marraskuu 11, 2007 at 10:40 ip
Rauni
“- En yleensä käy kirkossa, mutta nyt halusin tulla äidin tueksi, kahdeksatta luokkaa viereisessä Hyökkälän koulussa käyvä Joni Yläoutinen selittää kirkon portaiden kupeessa.”
- http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711116834611_jt.shtml
marraskuu 11, 2007 at 11:09 ip
etappenschwein
“Suomalaiset pelkäävät Jokelan tragedian takia nyt ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen, jalkapalloilija Aki Riihilahti kirjoitti kolumnissaan The Times -lehdessä.”
…[...]…
“Hän kertoo asuvansa Suomessa melko lähellä Tuusulaa, jossa verilöyly tapahtui.
- Kuten kaikki muutkin, jätämme usein ovemme lukitsematta, sillä meidän ei tarvitse huolehtia rikollisuudesta tai väkivallasta. Meidän mielestämme on normaalia, että presidenttimme pystyy kävelemään muiden kansalaisten tavoin töihinsä.”
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/t/tuusula/1453497
marraskuu 11, 2007 at 11:43 ip
Rauni
“Siniristiliput puolitangossa osoittivat myös yhteenkuuluvuuden, jonka suru tuo.”
- Elisabeth Rehn 10.11.2007
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711106825065_jt.shtml
marraskuu 12, 2007 at 12:01 ap
etappenschwein
“Media vältti ylilyönnit Jokela-uutisoinnissa”
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711116834408_jt.shtml
marraskuu 12, 2007 at 12:02 ap
Rauni
“Jokela ei Suomessa” – 539 000 osumaa, 0,17 sekuntia
“Jokela tunteet” – 152 000 osumaa, 0,21 sekuntia
“Jokea ei voi uskoa” – 143 000 osumaa, 0,28 sekuntia
“Jokela suru” – 83 200 osumaa, 0,07 sekuntia
“Jokela kynttilät” – 79 000 osumaa, 0,24 sekuntia
“Jokela puhuminen” – 67600 osumaa, 0,23 sekuntia
“Jokela näin ei saa käydä” – 56 600 osumaa, 0,43 sekuntia
“Jokela miten näin voi käydä” – 49 800 osumaa, 0,49 sekuntia
“Jokela eikö kukaan huomannut” – 25 400 osumaa, 0,13 sekuntia
marraskuu 12, 2007 at 12:17 ap
etappenschwein
“jokela mitä minä sanoin” noin 63 900 osumaa, 0,30 sekuntia
“Jokela ministeri järkyttyi” noin 550 osumaa 0,33 sekuntia
“high school shooting in Finland” noin 1 250 000 osumaa 0,17 sekuntia
marraskuu 12, 2007 at 10:24 ap
Extra
“Meidän mielestämme on normaalia, että presidenttimme pystyy kävelemään muiden kansalaisten tavoin töihinsä.”
Oli sitten hyvä että Ahti Karjalaista ei aikoinaan tähän valittu.
marraskuu 12, 2007 at 4:35 ip
etappenschwein
Ahti taisi pudota kisasta jo semifinaaleissa. Mutta adjutanttiavusteinen sauvakävely olisi ollut ehkä ratkaisu tähän töihintulokysymykseen.
Tiedämme nyt myös, että jalkapalloilijakolumnisti Riihilahden talo, Uudellamaalla liki Tuusulan kylää, on se jossa sunnuntaisin on luuta ovenpönkkänä talonväen ollessa kirkkomatkalla.
marraskuu 12, 2007 at 6:36 ip
Lester B.
Minä olen ollut siinä uskossa, että Kolumnisti-Aki käyttää ovenpönkkänä maajoukkuetason luutijaa, Hannu Tihistä, joka kuuleman mukaan tottelee myös nimitystä: maalinsylkijä.
marraskuu 12, 2007 at 10:02 ip
etappenschwein
Siinä kuisti saa sitten samalla uuden värisävyn.
marraskuu 13, 2007 at 12:57 ap
Rauni
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711106830629_jt.shtml
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jokelan+nuoret+kokoavat+adressia+viestinten+toiminnasta/1135231773584
marraskuu 13, 2007 at 12:58 ap
Rauni
My comment is awaiting moderation?
marraskuu 13, 2007 at 1:57 ap
etappenschwein
Not anymore. Sorry. (It’s the amount of links.)
Ja asiaan: tuossa Raunin ensimmäisessä linkissä olevan jutun alla, sen kirjoittajan nimenä on suomalaisen tutkivan journalismin ehdottomiin tämän hetken ykkösnyrkkeihin lukeutuvan, ellei peräti The Ykkösnyrkin nimi:
JUHA VELI JOKINEN
Luulisi aina joskus että linnahörhöjen lisäksi nimenvaihtoja tulisi mieleen tehdä myös muissa ammattiryhmissä, esim. juuri tutkivien journalistien piireissä. Samoista syistä, kylläkin.
Tästä saattaa kehittyä vielä kova tiedonvälityksellinen skaba: pystyykö kukaan kollega uhkaamaan Nikita Veli Fouganthine-Jokisen nyt hankkimaa pistejohtoa?
marraskuu 13, 2007 at 11:36 ap
Olga
Kun kerran kieliä osaatte:
AT THE beginning of October 2001, the comedian Gilbert Gottfried was participating in a “roast” [...] for Hugh Hefner at the New York Friar’s Club. His routine included jokes about the September 11 terrorist attacks, and the now genuinely outraged crowd started to boo “too soon, too soon”.
– Stuart Kelly: How are the mighty fallen. Scotland on Sunday 20/5/2007
marraskuu 13, 2007 at 11:52 ap
Rauni
(Hyvä – mie jo luulin et mie olin Poris!)
“- Minulla ei ole perheessäni lapsia, joten voin itsekkäästi keskittyä omaan hyvinvointiini ja napani tuijottamiseen, Juha Veli naurahtaa.
- Jos minulla olisi kolme lasta ja iltasyöppö vaimo, joka ei tukisi projektia, tämä olisi paljon hankalampaa.”
http://www.iltalehti.fi/terveys/200701305646089_tr.shtml
Jokisella on siis vain liikaa aikaa. Ulla Appelsin sen sijaan…
http://utain.uta.fi/2007k/6/38128.html
http://www.wwf.fi/ymparisto/ymparistokasvatus/ajankohtaista/looppikisa_koululaisille_ratkesi.html
Ja sitten päivän sanaan:
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711136840503_jt.shtml
Espoon piispan Mikko Heikan valaisevien, peräti paljastavien sanojen jälkeen kauniiksi lopuksi Wikipedian määritelmät aikuisuudesta, nuoruudesta ja lapsuudesta:
“Aikuisuus on vaihe ihmisen elämässä.”
“Nuoruus on ikäkausi, joka on – kuten ikäkaudet yleensäkin – vaikea määritellä.”
“Lapsi on ihminen, jonka katsotaan olevan vielä kehitysvaiheessa.”
Tässä me seisomme.
marraskuu 13, 2007 at 12:26 ip
etappenschwein
“Toimittaja Juha Veli Jokinen, 49, haluaa mahtua vappuun mennessä 33 tuuman farkkuihin.”
Jos löytyisi avuliaita ihmisiä jotka tukisivat projektia, eiköhän hänet saataisi sinne jo nyt.
marraskuu 13, 2007 at 12:32 ip
etappenschwein
“- Olen keskustellut henkilökohtaisesti nuorten kanssa, mikä on aina järkyttävää ja raskasta.”
Tämän piispa Heikan mietteen moni vanhempi sisimmässään vilpittömästi kyllä allekirjoittaa. (Ajatellaan kuitenkin positiivisesti: Heikka saa järkyttävistä ja raskaista puheakteistaan sentään maksun, piispan peruspalkka 5 880 e/kk ja ikälisät siihen – voi siinä huokailla koko matkan pankkiin. Vähän epistä kyllä: muut piispat saavat saman vain öylättiä diilaamalla, kun ei reviirillä ole sattunut sellaista tragediaa, että joutuisi keskustelemaan nuorten kanssa.)
marraskuu 13, 2007 at 12:53 ip
Rauni
Rakas Etappi,
Olet enemmän kuin oikeassa. Näyttää siltä, ettei Juha Veli luikahda tuohon denim-mittaan ilman yhteistä apuamme, sillä uutteralla taivalluksellaan kohti 33 tuuman farkkuja hän on kohdannut kosolti esteitä:
“- Merkkipäivä oli psyykkisesti vähän raskas.”
http://www.iltalehti.fi/terveys/200705086049496_tr.shtml
“Nyt hänen tavoitteenaan on mahtua 33 tuuman farkkuihin elokuun loppuun mennessä.”
http://perhealbumi.iltalehti.fi/terveys/200707176331690_tr.shtml
Täst’ edespäin loppuvat jäljet.
Omalta osaltani toivon, että me, kollektiiviset surijat ja toinen toistamme amatöörimäisesti auttamaan pyrkivät lohduttajat jätämme nyt poliisit, papit ja kriisityöntekijät rauhaan työstämään omaa, sanoja pakenevaa tuskaansa, traumojaan ja pelkojaan asiaa varten koulutetussa ammattilaisvalvonnassa, ja me sen sijaan keskitymme ojentamaan oman vaatimattoman, kömpelön ja keskinkertaisen kätemme kohti toimittajia, jotka par’aikaa yrittävät parhaansa mukaan palata arkeen, rutiineihin ja tuttuun, tavalliseen elämään näiden viimeaikaisten poikkeuksellisten, elämän hallintaa uhanneiden ja turvallisuuden tunnetta viiltäneiden tapahtumien jälkeen.
Siis: Juha pöksyihin!
marraskuu 13, 2007 at 12:53 ip
Lester B.
Ja toivoa sopii, että aktit jäävät puheisiin, eikö niin?
marraskuu 13, 2007 at 1:01 ip
etappenschwein
Kyllä meillä kirkon piirissä tämä on toiminnan lähtökohtana. Searlelainen puheaktiteoria on meillä juuri siksi suosittu: puhuminen katsotaan eräänlaiseksi teoksi.
Parit puheaktit kehiin niin ei päästä syyttämään ettei olisi “tehty mitään”.
marraskuu 13, 2007 at 2:41 ip
etappenschwein
Olga
When dealing with dreadfully incompetent journalism and hypocrisy, you never can be “too soon”.
(Thank you for the DeLillo-URL)
marraskuu 13, 2007 at 2:49 ip
Olga
Jep, en minä niistä niin.
Mutta se 11. pvän vitsi oli ehkä vähän, vaikka sinusta niin kovasti tykkäänkin.
marraskuu 13, 2007 at 3:14 ip
etappenschwein
Oukei oukei.
No ehä mie sit semmosii enää… Jatka vaa iha rauhas tykkäämistäis.
marraskuu 13, 2007 at 3:24 ip
Olga
Jatkan jatkan. Polkase siekii taas menoks.
marraskuu 13, 2007 at 3:51 ip
Rauni
Perkele ku niitten pittää olla uutispimennos siel pikpratöris. Tämä uutine ku ois jysähtänt sinne niitten dildoleikkeihi ni oltais voitu katella ku hyö itkevänt ja surevant ja vääntelevät käsiäns ja itte jäähä vaa kattelema. Kyl mää kansallisel kriisiryhmäl ny vinkkaisi, et seuraavaa kertta varten vois jo ny raha-automaattiyhristykselt jonku summa panna syrjään tämmöst surutaloo varte. Et heti ku jossain jysähtää ni summautiskas mut sosioekonomisetnisest oikeel taval sekotettu otos lykättäs tommose johonki mökki pariks viikoks ja näin saatas mekin sit suarana tiatoo et milt meist oikken tuntu. Nythä täs on kaikenmoist eripura sukeutunu, ensimmäitteks jo noitten Jokelan teinei ja media välil. Tommonen talo – ristitää se ny vaik Murheekryyniks – vois olla tämmönen suamalainen innovaatio täs klopaalis surubisnekses, yhdistäis valla mahottoma hyvin tämmöse reaaliaikasuude ja henkilökohtasuude viel tämmösel kansallisel taval. Emmää tiä, kai täs patenttii tarttee koht taas lähte hakema.
marraskuu 15, 2007 at 12:25 ap
etappenschwein
Kiitos Rauni nyt, taisit poistaa tällä idealla nyt kerralla meikämannen kroonisen talousresurssien niukkuuden. Otin lakimieheltä selvää tästä formaatin oikeudenomistajuudesta, ja kyllä se nyt minulle kuule Rauni kuuluu kun on minun blogissa ilmennyt (lakimiespiireissä me puhumme cuius blogi, eius lati -periaatteesta, tarkoittaa käännettynä että sinä et nyt legaalisessa mielessä taloudellisesti kostu tästä ideasta latin latia. Moraalisesti tietysti olet idean äiti, ja jos nokikkain satutaan niin tarjoan kyllä kahvit [pieni kahvi, pullan maksat sitten itse, paitsi jos niillä on eilistä halvemmalla, yleensä kyllä on]). Kiitos nyt siis joka tapauksessa!
Hieman täytyy ehkä hioa vielä: ensinnä täytyy ottaa sellainen tieteellinen koeasetelma lähtökohdaksi: siis kaksi talollista näitä keskarihuuruisia sosiodemograafisesti dildo-, sisä- ja ulkosuomalaisia edustavia henkilöitä; ja toiseen taloon sitten ämyrillä huudetaan että osallistujan X kotikunta/tyttö/poikaystävä on joutunut ufojen hyökkäyksen kohteeksi/sieppaamaksi tai tuottajien tietämättä ja heidän ponnisteluistaan huolimatta ao. henkilön rikosrekisteri/peruskoulun päättötodistus on vuotanut julkisuuteen; toiseen taloon tätä ei huudeta. Katsotaan sitten, kuinka itkeminen/juopottelu/kylvyssäkäynti/päihtynyt seksuaaliaktiviteetti lisääntyy tai ei lisäänny suhteessa verrokkitaloon. Näin saadaan arvokasta tieteellisesti kerättyä tietoa tulevaisuuden lohdutus- ja surutyöammattilaisten koulutukseen.
Toinen tärkeä seikka on varmistaa että taloihin suljettava koehenkilöstö ei ole ammattilaisia, missään termin edes heikossa merkityksessä. Skriinataan siinä ovella: jos tulija vaikka muistuttaa kirjailija Eeva Kilpeä ulkonäöltään, kuiskataan hänelle testiksi korvaan sana “Karjala” – ja jos tuloksena on koehenkilöstä voimakkaasti purkautuvaa valittavaa muessinmaista jollotusta sinnejäikaikkuiihanastpalokärkikiisieliltasiainlauloluumupuunlatvas niin hänet raakattakoon ilman vaiheita puoliammattilaisena pois. Sama koskee kaikkia kuntasektorin ja suomalaisten yleisurheiluorganisaatioiden edustajia: rahat loppu – tiedetään jo. Pois vaan nämä. Taloihin halutaan terveitä, viinaan meneviä Suomen kansalaisia.
Tämä Jokinen, Juha Veli sitten. Luulisin, että voimme nopeutetulla aikataululla siirtyä Jokelan tragediasta Jokisen tragediaan. 33 tuuman farkkuihin halajava aikuinen mies on tietysti tässä mielessä otollinen lähtökohta. Lisäksi lienee hyvä kiinnittää huomiota hänen tekniikkaansa: todennäköisesti hän on yrittänyt penetraatiota yläteitse, perätilassa. Nyt kuitenkin kokeneena synnytyslääkärinä suosittelisin, että Jokinen siirtyy 33 tuuman farkkujen lahkeeseen siten, että teemme skalpellilla lahkeeseen n. 50-60 cm kokoisen sektion, josta käsin sitten Jokinen autetaan pää edellä sisään. Tarvittaessa ilokaasua ja painepesuria hyväksikäyttäen. Jokisen sisältävä lahje ommellaan tämän jälkeen synteettisellä catgutilla umpeen (ristipisto) ja ripustetaan Kiasman aulaan kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen lahje jokisineen voidaan urheiluhengessä toimittaa vaikkapa Afghanistanin Buzkashiliiton (ABL) haltuun, välinejaostolle. Ele osaltaan lujittaa paikallisen väestön ja ISAF-joukkojen keskinäistä luottamusta ja ystävällisiä suhteita.
marraskuu 15, 2007 at 2:04 ap
Rauni
Emmie kahvist niinkää, ne mie nautin pankkien aulois ja kauppojen käytävil sillo millo hyö jotaki merkkipäivää viettävät ja se riittää miulle hyvi, mut osta miul maaliloi! Ees semmosii pienii lennokkipurkkiloi. Mie ku oon suhteillain saanu ittellein halval jopa ilmaseks ne pikpratörin viheriät tekomulukut, ne ittesä Stefan Lindforsin neroudessaan semmosiks teletappityyppisiks sommittelemat, ja aattelin et niihi jos semmosel pikkusel siveltimel piirtäsi jotaki oikee ilost, punasel jotaki joulust ja sit vaik semmosel kullankiiltäväl vähän hunnuttasi nii hyvin menisivät sesonkituotteest naisten käsityömarkkinoil vanhas satamas, markkinoisin niit sit vaik sillai et sanosin niitte olevan eksoottisii pöytäkuusii, ehkä nipsasisin jonku helynki killumaan, nii tulis sit semmonen pornoisan festiivi tunnelma kaikil!
Surutyöläisten tulevaisuuden haasteiden ennakoinnissa olet tietenkin ylivoimainen, mutten sitä hämmästy, olethan surutyön ammattilainen itsekin. Sen kuitenkin sanon noista dildosuomalaisten sisäänottokriteereistä, että tämän viimeaikaisen hässäkän jälkeen voi olla kiven alla, ellei peräti piukassa löytää sellaista “tervettä, viinaan menevää Suomen kansalaista”, joka ei kokisi olevansa surutyön puoliammattilainen tai ainakin vannoutunut amatööri. Seuraava talent- tai idols-tyyppinen jahtiohjelma voisikin olla juuri sellaisten kansalaisten etsintää, jotka oman ilmoituksensa mukaan eivät ole kokeneet kollektiivista surua. Seitsemän viikkoa kestävän karsintajakson aikana kolmihenkinen raati – jonka puheenjohtajana toimisi tietenkin bloginpitäjä itse – erottelisi jyvät akanoista kiperillä mitä-tekisit-jos -tapaisilla tehtävillä ja komeilla kuvajuoksutuksilla viime vuosikymmenten kipupisteistä, ja eiköhän siinä pikkuhiljaa äänestävän kansan valppaan katseen alla erottuisi hän, jota yhteinen *kipu ja tuska* ei ole *aidosti* koskettanut. Kilpailun pääpalkintona olisi tietenkin Pasilan Ison Pajan avaran aulasalin (ks. vaalivalvojaiset) seinämälle perustettu kopin kaltainen lähettämö, jossa tämä voittoisa kansalainen saisi kohtalaista korvausta vastaan odotella seuraavaa kansallista shokkia, jonka iskiessä saisimme *omin silmin* reaaliajassa nähdä sen, kuinka kollektiivinen suru syntyy, laajenee, pullistuu, täyttyy ja saavuttaa lakipisteensä.
Mitä Jokiseen tulee, suunnitelmasi ei vaadi tarkennuksia.