Nukahtamisesta
“Pitkät ajat menin varhain nukkumaan. Toisinaan silmäni kynttilän tuskin sammuttua painuivat kiinni niin nopeasti etten ehtinyt edes ajatella:”Nyt minä nukahdan.” ja puoli tuntia myöhemmin heräsin siihen ajatukseen, että piti yrittää nukkua; aioin panna pois kirjan jota yhä luulin piteleväni, aioin puhaltaa valon sammuksiin; nukkuessani olin koko ajan miettinyt sitä, mitä vastikään olin lukenut, mutta mietteeni olivat kääntyneet hieman kummallisiksi – tuntui että minä olin se mistä teoksessa puhuttiin: kirkko, kvartetto, Frans I:n ja Kaarle V:n valtataistelu.”
[...]
Seitsemän sivua myöhemmin:
[...]
“Mutta jos kohta hyvin tiesin että en ollut niissä huoneissa, joita olin heräämistäni tajuamatta pitänyt todennäköisinä vaikka en ollut saanut niistä selvää kuvaa, oli muistini nyt virinnyt; yleensä minä en yrittänytkään heti päästä takaisin uneen; enimmän osan öitä vietin valveilla ja muistelin menneitä aikoja Combrayssa isotädin luona, Balbecissa, Pariisissa, Doncièresissa, Venetsiassa ja vielä muualla, muistelin paikkoja, ihmisiä jotka olin tuntenut, mitä olin heistä nähnyt, mitä minulle oli heistä kerrottu.”
Marcel Proust (1871-1922)
Kadonnutta aikaa etsimässä 1, Swannin tie: Combray. Helsinki: Otava 1968.
- – -
“Hetken päästä hän kuorsasi perunapäinen nokka kohden kattoa. Pahakielisyydestään huolimatta hän oli lapsellinen, vähän hoksaamaton ja surkea. Ajattelin missiä, kuiskin hiljaa itsekseni ja runkkasin. Minulle tuli ankara halu mennä kopeloimaan ensin äitemuoria keittiöön, sitten Ranea. Sillä sitä se kai pohjimmiltaan oli vailla, ollut kahdentoista vanhasta saakka, tietämättä tai uskaltamatta tietää. Saattoi yhtä hyvin haluta että olisin ollut kuollut, tai näkymättömissä loppuikäni. Ainakin se olisi vaatinut minulta alotuksen ja sitten tietysti olisin joutunut hyysäämään häntä, lepyttelemään, rääkkäämään ja taputtelemaan, ja siihen touhuun minusta ei ollut. Sain järkeäni takaisin ja jatkoin runkkaamista, ollen Kirstin kanssa ja toisella kädellä Ranen munissa, Rane Kirstin päällä ja minä Ranen persreiässä. Vedin kuivat loppuun vaikka siinä oli kova homma. Sitten taas kävelin Lahdelman kanssa Pyynikillä ja rakastin häntä.”
Hannu Salama (1936 – )
Minä, Olli ja Orvokki, Helsinki: Otava 1967.
75 comments
Comments feed for this article
lokakuu 11, 2007 at 7:18 ip
Antiaikalainen
“Kello oli melkein neljä aamulla kun älysin lopettaa saunomisen ja painuin pehkuihin.
Mikä onni ja autuus ja rauha. Täydellinen puhdistautuminen.”
Lassi Sinkkonen: Sumuruisku. WSOY 1968.
lokakuu 11, 2007 at 8:05 ip
etappenschwein
“Hälinä jatkui. Muuan sammumisen partaalla oleva luutnantti heräsi myös hälyyn ja sai siitä jonkin herätteen tajuunsa, niin että otti pöydän alta peltisen spriikanisterin, iski sen pöytään ja karjaisi tuohtuneena:
- Rykmentin kunnia… Jumalauta.
Se oli eräänlainen viimeinen näytös, sillä tämän ponnistuksen jälkeen hän kaatui pöydän alle.”
Väinö Linna (1920-1992)
Täällä Pohjantähden alla 3, Helsinki: WSOY 1962.
lokakuu 11, 2007 at 8:50 ip
Antiaikalainen
“Koskaan ei nainen ollut suudellut minua sillä tavalla, hän imi vuoronperään ylähuulta ja alahuulta. Sitten hän nousi vuoteesta ja riisuutui ja pyysi, että sulkisin ikkunan. Ilma oli ehtinyt ulkona jäähtyä. Jätin verhon ikkunapuiden väliin, se piteli ikkunaa kiinni, eikä minun tarvinnut kolata hakojen kanssa. Kävimme nukkumaan yhdessä. Kerroin hänelle, että olin päättänyt ruveta upseeriksi niin kuin hänen isänsäkin oli ollut upseeri. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, se päätti aika äkkiä, mutta en voinut sitä vielä tietää, tiesin vasta viikon kuluttua, kun heräsin.”
Veijo Meri: Yhden yön tarinat. Otava 1967
lokakuu 11, 2007 at 9:24 ip
etappenschwein
“Hän etsi paksuimman nietoksen, kaivoi siihen kuoppasen, otti tuoreen, verisen, vielä höyryävän hirventaljan ja kääriytyi siihen niin hyvin kuin voi. Siinä hän sitten lepäsi karvaisen nahkan sisällä, saman nahkan, jossa vain vähän aikaa sitten metsäneläin oli huohottanut ja pelännyt henkensä edestä. Eikä Rimppi vieläkään ollut vallan varma asiastaan. Tämä oli hänelle uutta. Ehkä hänelläkin oli syytä pelätä henkensä edestä. Mutta kylmyyttä ei tuntunut, vaan päinvastoin mieluinen lämpö. Pian hän vaipui raskaaseen, sikeään uneen.”
Pentti Haanpää (1905-1955)
Makuusäkki, teoksessa Kertomuksia ja tarinoita, Helsinki: Otava 1963.
lokakuu 11, 2007 at 9:54 ip
Antiaikalainen
“Hiljaa jo! käski vääpeli Kirnula, joka ei tahtonut että erittäin vahvojen vaikutusta häirittäisiin.
Kohta kajahti huoneessa Kirnulan voimallinen uni. Se päristi ankarasti hänen huuliaan, vajosi koristen kurkkuun, nousi tohinalla nenään, laukesi puhkuen suusta ja alkoi uuden kierron huulia ankarasti päristäen. Kuin epäillen tapahtui unessa käänne. Epäselvästi ääntäen se huolestunein sanoin höplötti jollekulle tulehtuneiden lehmänutareiden hoito-ohjeet, ja siirtyi jälleen päristykseen.”
Samuli Paronen, Tämä on huone 8 teoksessa Tämä on huone 8. Otava 1969.
lokakuu 11, 2007 at 10:23 ip
Tuntematon
Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: ” Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavanmukaisesti. Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi.
Illalla he juottivat isälle viiniä, ja vanhempi tytär makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin lähti.
1.Moos. 19:31-33
lokakuu 11, 2007 at 10:45 ip
Rauni
Jäädessäni Matin luokse yöksi, nukuin siis huonosti. Matin puhelin saattoi soida ja piipittää saapuneista viesteistä monta kertaa yössä. Kuinka monta kertaa puhelin keskeyttikään kiihkeän rakastelumme! Jokainen, jolle on niin käynyt, tietää kuinka vaikeaa on keskeytyksen jälkeen enää jatkaa.
Susan Kuronen, Pääministerin morsian, Helsinki: Etukeno 2006
lokakuu 11, 2007 at 11:27 ip
etappenschwein
“Vähitellen saapui hiljaisuus meidänkin seuraamme: samojedit ja minä valmistimme vuoteemme ja ryhdyimme nukkumaan, mutta ohuesti puetut tunguusit kyyristyivät tulen ääreen ja aikoivat siinä torkkuen odottaa päivän tuloa.
Minä nukahdin ja toivoin saavani rauhassa levätä aamuun asti. Toisin kuitenkin kävi. Keskellä yötä heräsin aivan harvinaiseen hälinään ja ehdittyäni hieroa unen silmistäni näin hämmästyksekseni miehet mitä kovimmassa humalassa ja vilkkaassa keskustelussa.”
Kai Donner (1888-1935)
Siperian samojedien keskuudessa, Helsinki: Otava 1915.
lokakuu 11, 2007 at 11:54 ip
Antiaikalainen
“Koko illan taas ylitöissä. Pitkä pyörämatkakaan ei pysty virkistämään. Heittäydyn puolikuolleena vuoteeseen. Lampedusa, SAK, Arvo Ääri, toinen rintama ja poliittiset Juudaksen suudelmat pyörivät pirunpolskaa aivoissani.”
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu. Otava 1946.
lokakuu 12, 2007 at 12:24 ap
etappenschwein
“Vuosina 1909/10 oma asemanikin oli sikäli hiukan muuttunut, ettei minun enää tarvinnut ansaita leipääni aputyöläisenä. Työskentelin silloin jo itsenäisesti vaatimattomana piirtäjänä ja vesivärimaalarina. Niin katkeraa kuin se olikin ansion suhteen – se todellakin nipin napin riitti elantoon –, se oli sentään edullista valitsemalleni ammatille. Nyt en enää ollut illalla työpaikastani tullessa kuoleman väsynyt, niin uupunut, etten jaksanut kurkistaa kirjaankaan vaipumatta kohta paikalla uneen. Nykyinen työni oli samalla kuin valmistautumista tulevaan ammattiini.”
Adolf Hitler (1889-1945)
Taisteluni I-II, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 1941.
lokakuu 12, 2007 at 4:34 ip
Antiaikalainen
“Partiopoikien ja tyttöjen paraati. Otin sen vastaan. Yli 8.000 partiolaista. Kesti tunnin.”
J.K. Paasikivi: Paasikiven päiväkirjat 2. WSOY 1986.
lokakuu 12, 2007 at 6:20 ip
etappenschwein
“Useinhan me kuvaamme oloamme nukkumisen jälkeen sanomalla, että tunnemme itsemme kuin uudelleen syntyneiksi, jolloin tosin oletamme vastasyntyneen yleisvoinnin todennäköisesti hyvin toisenlaiseksi kuin se itse asiassa on. Vastasyntynyt näet luultavasti tuntee olonsa hyvin epämiellyttäväksi.”
Sigmund Freud (1856-1939)
Johdatus psykoanalyysiin, Jyväskylä: Gummerus 1964.
lokakuu 12, 2007 at 6:41 ip
Antiaikalainen
“Filosofian tuotteet kuvitellaan yhtä yöllisen ohimeneväksi tuotokseksi kuin Penelopen kudonnaiset, jotka on aloitettava päivittäin uudestaan.”
G.W.F. Hegel: Oikeusfilosofian pääpiirteet eli luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet. Kustannus Pohjoinen 1994.
lokakuu 12, 2007 at 7:12 ip
etappenschwein
“Laakereillaan lepääminen on yhtä vaarallista kuin lepo talvisella vaelluksella. Nukahdat ja kuolet nukkuessasi.”
Ludwig Wittgenstein (1889-1951)
Yleisiä huomautuksia, Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö 1979.
lokakuu 12, 2007 at 9:17 ip
Rauni
“Lörpöttelyä mä en kestä yhtään. Enkä vitkastelua. Et joku kuhnustelee jonku asian kanssa ekä tuu ikinä valmista. Sotkuset naiset on ihan kamalia. Et joutuu ekana viemään niiden roskikset ulos ja tekeen niille suursiivouksen Että jääkaappi on sekasin ku käkikello. Hyllyt ihan kuralla. Mätitahnaputkilot miten sattuu puristettuja. Ja sitte vaan alkaa ärsyttää melkeen jo sekin et toinen hengittää siinä samassa huoneessa, tekee tomppeleita kysymyksiä tai näyttää aamusin tyhmältä. Semmosia viidensiätoista aamuja. Joskus vaan kestää vähän liian kauan et ymmärtää missä mennään.”
Anja Snellman, Harry H., Helsinki: Tammi, 2007
lokakuu 12, 2007 at 9:46 ip
etappenschwein
“Hän repi ja tempoi, korisi ja sylki kun joku koetti ottaa hänestä kiinni, tarttui häneen, Jessica puri, puri sitä jotakuta, syvälle, ja häntä läpsittiin kasvoille, ja se joku pisti häntä käteen, joka puolelle, kädestä levisi suonia pitkin kihelmöivä kuumuus, se poltti, kupliva kuuma pilvi pääsi aivoihin asti, ja yhtäkkiä Jessica näki miten hän makasi perse paljaana kylmällä lattialla, kokonaan veressä ja muissa eritteissä, ja hänen ympärillään seisoi joukko toisia potilaita sairaalatakit yllään, sairaanhoitaja ja sairaala-apulaiset, ja päivystävä lääkäri kehotti hajaantumaan. Ja joku vanha ukko kuiskutti sairaanhoitajalle, että “kamala tauti tuo aids, se menee hermoihin ja aivoihin ja tekee hulluksi”. Jessica nukahti mutta ehti tuntea, miten joku kantoi häntä jonnekin, varmaankin makuusaliin tai sitten eristykseen, tai sitten jonnekin ihan muualle, jonnekin missä ei ole enää mitään?”
Michał Witkowski (1975- )
Hutsula, Helsinki: Like 2007.
lokakuu 12, 2007 at 11:01 ip
Antiaikalainen
“Suurenmoinen päivä. Hannahin ja Mortyn oli määrä viettää yönsä Flatbushissa Mortyn kotona, ja niin minut lähetettiin maanalaisella Manhattaniin kymmeneltä – ja sieltä minä otin bussin New Jerseyhin, ja bussissa minä en ottanut käsiini ainoastaan kyrpääni vaan koko elämäni, jos ajattelette asiaa. Useimmat matkustajat alkoivat torkkua kun olimme tuskin päässeet Lincolnin tunnelista – myös minun vieressäni istuva tyttö, jonka skottihameen laskoksia olin alkanut kokeilla vakosamettihousujani vasten – ja minulla oli se ulkona ja kourassani auton kiivetessä Pulaski Skywaylle.”
Philip Roth: Portnoyn tauti. WSOY 1987.
lokakuu 13, 2007 at 12:04 ap
Rauni
“Kate pinosi huopia vuoteelle ja sukelsi niiden sisään. Hän nukkui. Hän yritti löytää unta hylkeestä mutta ei löytänyt sitä.”
Doris Lessing, Kesä ennen pimeää, Helsinki: Kirjayhtymä 1982
lokakuu 13, 2007 at 11:20 ap
etappenschwein
“Minä pyydän sinua. Niin totta kuin Herra on minun tuomarini, minä olen vannonut, että makaan sinun kanssasi ainakin kerran vielä ennen kuin kuolen.”
“Daavid, Daavid”, hän sanoo, menettää kiinnostuksensa minuun ja alkaa tutkiskella itseään, “sinä puhut kuin lapsi.”
“Minä ylistän sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä”, minä sanon hänelle tosissani. “Kaunis sinä olet, Batsebani. Suljettu yrttitarha sinä olet, suljettu kaivo, lukittu lähde. Jää minun luokseni jälleen, kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat. Kyyhkyläiset ovat sinun silmäsi huntusi takana.”
“Minä olen varmaan lihonut kolmekymmentä naulaa ihan muutamassa viikossa”, hän vastaa suu mutrulla ja kääntyy puolittain selin näyttääkseen minulle. “Minä en ymmärrä mistä se on tullut, mutta näet kyllä minne se on mennyt. Ja minulla kun tapasi olla niin makea perse, eikö totta?”
Masentuneena minä luovutan. Hän antaa suudelmansa ja menee pois. Jumala on taas pettänyt minut. Mikä helpolla tulee, se helpolla menee, yritän ivallisen alistuvasti lohduttaa ja ilahduttaa mieltäni, kun katselen hänen menoaan. Kohta on aika mennä vuoteeseen, ja aion yrittää nukkua.”
Joseph Heller (1923-1999)
Herra tietää, Helsinki: WSOY 1984.
lokakuu 13, 2007 at 2:35 ip
Antiaikalainen
“Mieli virkeänä näistä kirjavista tapauksista lähdin Grappan luota, hänen olikin jo aika vetäytyä viettämään siestaa mökkinsä perille, jossa hänen alkuasukasemäntänsä jo lepäsi kylästä palattuaan. Loistava pari tissejä tämä neekeri, hyvä kasvatus Gabonin Sisarten luona. Paitsi että tyttö puhua sammalsi ranskaa hän osasi vielä tarjota kiniinin hillossa ja metsästää ihoon kaivautuneita kirppuja jalkapohjan syvyyksistä. Hän osasi olla sadalla tavalla miellyttävä siirtolaiselle, väsyttämättä häntä tai väsyttämällä hänet, kuten tämä halusi.”
Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää. Tammi 1966.
lokakuu 13, 2007 at 3:15 ip
etappenschwein
“Hän pudotti loput lihasta maahan, kyyristyi mukavaan oksanhaaraan ja yritti nukkua, mutta uni ei ottanut tullakseen. Tavallisesti apinain Tarzan nukahti yhtä nopeasti kuin koira, joka paneutuu nukkumaan loimuavan takkatulen ääreen. Mutta tänä iltana Tarzan kääntelehti ja vääntelehti, sillä vatsanpohjassa hänellä oli sellainen tunne, että siellä olevat norsunlihan kappaleet pyrkivät väen väkisin ylös etsimään isäntäänsä. Mutta Tarzan oli sisukas. Hän puri hammasta ja pidätteli kuvotusta. Hän ei tahtonut päästää hukkaan ateriaa, jota oli niin kärsivällisesti odottanut.”
Edgar Rice Burroughs (1875-1950)
Tarzanin viidakkoseikkailuja, Helsinki: Kustannus Oy Taikajousi 1967.
lokakuu 13, 2007 at 5:43 ip
helanes
Sitaateista.
Stockmannin edessä seisovan Mersun ohi kulki puliukko. Mies koputti ikkunaan, se aukesi ja takapenkillä istui viimeisen päälle hieno rouva. Pultsari kysyi, olisiko rouvalla antaa pari lanttia. Rouva sanoi: “Joka toiselle almuksi rahaa anta, se vastuun myös hänestä kantaa. Shakespeare, Othello.” Kaveri lähti pois, mutta tuli vähän ajan päästä takaisin ja sanoi: “Haista akka vittu. Hannu Salama, Juhannustanssit.”
Molemmilla oli oma kirjalijanimensä, jota kannatti lainata. Kumpikin osoitti näin lukeneisuutensa, tilanne- ja tyylitajunsa.
lokakuu 13, 2007 at 5:50 ip
Rauni
“Paljon puolenyön jälkeen eräs sotilas oli kasinossa tullut luokseni ja ehdottanut epätavallista vedonlyöntiä. Jos päihittäisin hänet biljardissa, hän lahjoittaisi minulle kukkaronsa. Hän piti sitä koholla edessäni. Se oli pyöreä ja pullea ja minussa on varmasti isäni verta kun en ole koskaan kyennyt vastustamaan kukkaroa.
Entä jos häviäisin? Joutuisin lahjoittamaan hänelle oman kukkaroni. Hänen tarkoituksestaan ei voinut erehtyä.
Me pelasimme kymmenen pitkästyneen pelurin kannustamina ja hämmästyksekseni sotilas pelasi hyvin. Muutaman tunnin kasinossa vietettyään kukaan ei pelaa mitään hyvin.
Minä hävisin.
Menimme hänen huoneeseensa ja hän oli niitä miehiä jotka haluavat naisen olevan vatsallaan, kädet levällään kuin ristiinnaulitulla Kristuksella. Hän oli kyvykäs ja huoleton ja nukahti pian. Hän oli myös suunnilleen minun mittaiseni. Jätin hänelle paidan ja saappaat ja vein muut.”
Jeanette Winterson, Intohimo. Helsinki: Bazar, 2006
lokakuu 13, 2007 at 6:13 ip
etappenschwein
“Usein uhrit tietävät kuolevansa ja pelkäävät oman peniksensä tunkeutuvan sisälle vartaloon ja surmaavan heidät. Toisinaan he puristavat penistään hysteerisinä ja huutavat muita apuun niin ettei penis voisi päästä karkuun ja puhkaista heidän ruumistaan. Normaalia unessa syntyvää erektiota pidetään erityisen vaarallisena ja sen uskotaan aiheuttavan kuolemaan johtavan kohtauksen… Muuan tyyppi suunnitteli laitteen à la Rube Goldberg estämään erektion unen aikana. Hän kuoli kuitenkin bang-utotiin.”
William Burroughs (1914-1997)
Alaston lounas, Jyväskylä: Gummerus 1998.
lokakuu 13, 2007 at 6:33 ip
Antiaikalainen
“Jäimme Minnesotaan yöksi. Pelaajat pitivät hauskaa tahollaan. Menimme syömään liiton johdon kanssa. Olin hyvin väsynyt, mutta paikalla oli liittohallituksen puheenjohtaja, edesmenneen Postipankin toimitusjohtaja Seppo Lindblom. Hänen kanssaan kävimme erittäin inspiroivan keskustelun johtamisesta ja sen ongelmista.”
Raimo Summanen: Meidän päivä. Valmentamisen vaikea taito. Teos 2005.
lokakuu 13, 2007 at 7:48 ip
etappenschwein
“Kiiveri kulki eteenpäin.
Pesäke.
Ja siinä konekivääri.
Miehittämättömänä.
Kiiverin silmät kapenivat. Tämä kone oli ehkä täsmälleen juuri se, joka oli lukenut lopputilin niin monelle hänen toverilleen.
Katse aseeseen suuntautuneena Kiiveri kulki eteenpäin. Mutta juuri kun hän aikoi ryhtyä tutkimaan lähemmin konekivääriä, hän kuuli aivan läheltä kuorsauksen suhinaa.
Salamannopea silmäys, ja Kiiveri näki, miten vihollissotilas – epäilemättä konekivääriaseman vartiomies – nukkui panoslaatikoitten päällä. Aurinko paistoi leppoisana hänen kasvoilleen ja unissaan mies hymyili silloin tällöin. Huulet lupsahtelivat kuorsauksen tahdissa.”
Mauri Sariola (1924-1985)
Marskin ritarit, Tapiola: Weilin+Göös 1968.
lokakuu 13, 2007 at 8:00 ip
Antiaikalainen
“Lento Rio de Janeirosta Madridiin kesti yli kymmenen tuntia ja kone oli aivan täynnä. Istuin ikkunapaikalla, minun ja käytävän välissä oli kaksi muuta matkustajaa. Minulla oli erittäin paha olo ja yritin vähän väliä käydä vessassa oksentamassa. Kysyin, eikä ollut mitään paikkaa, mihin voisin panna pitkäkseni. Kuulemma ei ollut.
Madridissa hotellissa jouduin vuoteeseen, minulla oli kova kuume. Suurlähettiläs Aaro Pakaslahti hankki lääkärin, joka selitti jotakin espanjaksi. Sen jälkeen tuli sairaanhoitaja, joka antoi minulle ruiskeen. Muistan, kuinka ihanan kauniilta sairaanhoitaja silloin näytti.
Yöllä minulla oli houreita. Oli kuin tajunta olisi ollut kuplina. Pelkäsin, että kupla puhkeaa ja minä sitten paljastan salaisuuteni, että me olimme jo päättäneet seuraavana päivänä devalvoida.”
Mauno Koivisto: Liikkeen suunta. Kirjayhtymä 1997.
lokakuu 13, 2007 at 9:44 ip
etappenschwein
“Talkoissa ajettiin soraa navetan pohjan täytteeksi. Väkeä oli kaikkiaan noin 20 miestä. Juotiin sahtia. Ensin tehtiin työ ja illalla juotiin, mutta työn aikana jo maistettiin. Väki oli kyläkunnan miehiä. Ehkä kaikki oli vähän humalassa, mutta ei kaikki oikein paljon. – Haastateltava tuli hevosella kotiin. Pystyi kyllä kävelemään, mutta kun sai hevosen talliin, niin oli ihan herpaantunut eikä tahtonut päästä minnekään, vaan nukahti pihalle, josta korjattiin pois. (2 – 2 – 209).”
Pekka Kuusi (1917-1989)
Alkoholijuomien käyttö maaseudulla, Helsinki: Väkijuomakysymysten tutkimussäätiö 1956.
lokakuu 13, 2007 at 11:08 ip
Rauni
“Jos haluatte tietää, mihin minä todella uskon, niin uneen. Jotkut pitävät tällaista laiskuutena, mutta heitä minä heitän tyynyllä.”
Linus Torvalds & David Diamond, Just for Fun: menestystarina. Helsinki: Schildts, 2001
lokakuu 13, 2007 at 11:33 ip
etappenschwein
“Rafaela oli hämmästyttävä tapaus. Eräänä päivänä hän vajosi uneen minun vain kävellessäni kadulla bordellin ohi. Vakuutan että tämä kaikki on totta, olen tarkistanut asian kaikin mahdollisin tavoin. Me teimme yhdessä erilaisia kokeita. Minä jopa paransin hänet virtsan pidätysvaivoista silittämällä kepeästi hänen vatsaansa ja puhumalla hänelle.”
Luis Buñuel (1900-1983)
Viimeinen henkäykseni, Helsinki: Otava 1983.
lokakuu 14, 2007 at 12:49 ap
hirlii
“Nämä ajatukset synnyttämisestä ja synnyttämättä jättämisestä olivat Mottylille liiankin ajankohtaisia. Se oli tulossa kiimaan. Se oli alkanut eilen, ja nyt – tänä iltana Mottylin mietiskellessä rouva Noyesin kanssa kuistilla se oli tietoinen ensimmäisistä heikoista varoituksista kyljissään ja lapojen päällä. Kiimat tulevat ja kiimat menevät. Eikä niitä voi estää. Oli kuitenkin vielä heikko mahdollisuus, että Mottyl olisi väärässä. Se voisi olla kuumetta – sairautta- tai jotakin mitä se olis syönyt. Ehkä sen pitäisi koettaa oksetuslääkettä – erästä ruoholajia kedolla … Se saattoi myös johtua säästä; kokonainen kuukausi pilvettömiä päiviä. Hiljaisuus saattoi olla vastaus. Makaa siinä vain ja kuuntele rouva Noyesin tuolin kitinää.”
Timothy Findley: Suuri Tulva (Gummerus, 1986. Suom. Hanno Vammelvuo).
lokakuu 14, 2007 at 1:12 ap
hirlii
”Hän kopautti jälleen keskisormella neljästi kuulokkeeseen, sen sävelet olivat voimakkaita ja ilmaisivat parhaiten iloa, sitten hän sulki puhelimen ja soitti Joutsenlammen. Ja silloin hänen ystävättärensä syleili häntä ja puristi hänet itseään vasten. He kun osasivat riemuita yhdessä, nämä naiset, jotka ymmärsivät maailman samalla tavalla ja joilla oli elämälleen yhteinen tarkoitus. Oi, miten olikaan hyvä, että he olivat löytäneet toisensa, nämä maailmannaiset, jotka arvostivat kadonneen persoonan tärkeyttä tässä maailmassa.
Sinä yönä heidän olikin aivan auvoinen ollakseen.”
Vigdis Grimsdottir: Hiljaisuus (Like 2000, suom. Tapio Koivukari)
lokakuu 14, 2007 at 8:50 ap
Tuntematon
“Selitin hänelle kuitenkin olevani luonteeltani sellainen, että ruumiintarpeeni usein häiritsivät tunteitani. Sinä päivänä, jona olin äidin haudannut, olin hyvin väsynyt ja minua nukutti. Siinä määrin, etten huomannut, mitä tapahtui.”
Albert Camus: Sivullinen. Otava 1999.
lokakuu 14, 2007 at 10:19 ap
hirlii
” Nuku, nuku, hyräilen, olipa kesä tai talvi, toukokuu tai marraskuu. Nuku, laulan, minä jolla ei ole sävelkorvaa ja joka en kuule muuta musiikkia kuin maaseudun ääniä – koiran haukuntaa, kellonsoittoa tai pyörien rahinaa soralla. Laulan lieden ääressä kuin vanha näkinkenkä humisee rannalla. Nuku, nuku, sanon, torjuen äänelläni kaikki jotka kolistelevat maitopystöjä, ampuvat naakkoja tai jäniksiä tai jollakin tavoin tuhoisaa melua lähelle tätä punottua kehtoa, jossa lepäävät pehmeät jäsenet käpertyneinä vaaleanpunaisen peitteen alle.”
Virgina Woolf: Aallot (The Waves). Gummerus 1979, suom. Kai Kaila.
lokakuu 14, 2007 at 12:11 ip
Rauni
“Talon väen lopetellessa juhlimista nauttivat Odysseus ja Penelope rakkauden riemuista ja juttelivat sen jälkeen vielä pitkään. Penelope kertoi kärsimyksistään kotona, kosijoiden elämöinnistä ja tuhlailusta. Odysseus puolestaan kertoi niistä kärsimyksistä, joita oli aiheuttanut toisille, sekä niistä joita oli itse saanut kokea. Penelope kuunteli eikä nukahtanut ennen kuin Odysseus oli kertonut kaiken alusta loppuun. Vasta kun hän oli saanut kerrottua seikkailunsa faiaakkien luona, uni otti heidät molemmat omakseen, raukaisi jäsenet ja karkotti huolet.
Athene antoi yön jatkua niin kauan, että Odysseus ja Penelope saivat rakastaa ja nukkua riittävästi.”
Arto Kivimäki, Odysseia lapsille. Helsinki: Teos, 2005
lokakuu 14, 2007 at 12:31 ip
etappenschwein
“Vielä näette, ettei mikään ole niin kuoleman kaltaista kuin uni, mutta nukkuvien sielut osoittavat eniten jumalallista luontoaan; sillä kun ne ovat irralliset ja vapaat, näkevät ne paljon tulevaisuudessa tapahtuvaa. Tästä ymmärretään, millaisia ne ovat vastedes, kun ne kokonaan ovat irtautuneet ruumiin siteistä.”
Marcus Tullius Cicero (106 eaa. – 43 eaa.)
Vanhuudesta, Hämeenlinna: Karisto 2000.
lokakuu 14, 2007 at 12:54 ip
Rauni
“Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
“Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa.”
Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.”
Korkea Veisu 3:1-2
lokakuu 14, 2007 at 1:02 ip
hirlii
” LYSANDER:
Rakas, tämä tarpominen sinut uuvuttaa,
ja eksyksissä ollaan, täytyy tunnustaa.
Jos tahdot, levätään, yön uni uupumuksen voittaa,
ja uusin voimin jatketaan, kun aamu koittaa.
HERMIA:
Tehdään niin. Tähän aion pääni kallistaa,
ja sinä itsellesi vuoteen löytää saat.
LYSANDER:
Olkoon sama mätäs tyyny molemmille.
Kun kaksi sydäntä on yksi, yksi vuoden riittää sille.
[...] (parin repliikin jälkeen)
LYSANDER:
Amen, olen sinun, vannon sen.
Jos petän, elämäni päättyy siihen petokseen.
Käyn tähän. Nuku rauhassa, ei ole syytä huoleen.
William Shakespeare: Juhannusyön uni (A Midsummer Night´s dream).
WSOY, 2005 suom. Matti Rossi.
lokakuu 14, 2007 at 1:36 ip
etappenschwein
“Olisit edes avannut akkunat.”
“Kyllä niitä on avattu kans´”, sanoi Pekko ja valehteli. Herrakin tiesi kyllä Pekon valehdelleen, mutta ei tahtonut enää vastata mitään. Hän tunsi olevansa kovin väsynyt matkastansa. Hän käski varsin keveätä ruokaa illalliseksi, nimittäin ainoastaan porsaan paistia, riisui sitten heti ja kiivettyään peitteen alle nukkui sikeästi, makeasti, nukkui ihmeellisen hyvin, niinkuin nukkuvat ainoastaan ne onnen myyrät, joita eivät vaivaa luuvalot eikä kirput eikä kovin kovat järjen jännitykset.”
Nikolai Gogol (1809-1852)
Kuolleet sielut, Keuruu: Otava 1977.
lokakuu 14, 2007 at 5:55 ip
hirlii
” Kaksoset liikahtelevat valittaen, ja Maria-Barbara kumartuu heidän puoleensa taas kerran sydän kylmänä oudosta muutoksesta, jonka herääminen heidän kasvoillaan aiheuttaa. Nukkuessaan he ovat vaipuneet itseensä, palanneet syvimpään, muuttumattomimpaan olemukseensa – palanneet yhteisperimäänsä – eikä heitä silloin erota toisistaan.
[...] Uni suo heille takaisin alkuperäisen viattomuuden, jossa he yhdistyvät.”
Michel Tournier: Meteorit. Otava 1985, suom. Annikki Suni
lokakuu 14, 2007 at 7:16 ip
etappenschwein
“Stadionilla juoksijain paluuta odottavat suomalaiset kokivat yhden elämänsä jännittävimpiä hetkiä. Ensin tuli Nurmi, väsyneen näköisenä, mutta melko hyvää vauhtia. Kotvan kuluttua saapui Ritola raskain askelin ja silmät hämärinä. Kolmantena ei tullutkaan Wide, ei Sipilä, ei Berg, kuten odotettiin, vaan Pittsburghin rautatehtaiden sulatusuunien paahteessa paistunut neekeri R.E. Johnson laahustavin askelin. Sitten saapui Harper, sitten Lauvaux… suomalaisten ahdistus kasvaa… yhä hiipii perille outoja nimiä… amerikkalaisia on maalissa jo kolme, suomalaisista puuttuu voittoon vaadittava kolmas. Useat kilpailijat tuupertuvat vielä stadionille, toiset juoksentelevat edes takaisin tai radan reunasta toiseen, muuan espanjalainen kiertää punaista merkkilippua kuin päätön kukko, katsomon tunnelma on tärisyttävän kaamea. Silloin saapuu Liimalainen [sic], juoksee, ei, vaan hoippuroi kuin humalainen… hänkin lähtee väärään suuntaan, hänelle huudetaan ja viittilöidään… joitakin juoksijoita menee hänen ohitseen. Vihdoin hän saa selvän suunnasta ja yrittää vielä viimeisillä voimillaan tavoittaa muutamia edellä olevia. Yksi niistä, Marchall, seilailee 6 m leveätä rataa pitkin ja poikin ja lopuksi kaatuu 20 m:n päässä maalista. Liimataisen hämärä tajunta käsittää maalin olevan siinä. Hän pysähtyy, kääntyy ympäri ja lähtee laahustamaan pukusuojiin vievää porttia kohden. Kaikki suomalaiset ulvovat kuin hengenhädässä: Juokse loppuun! Tuulos ja Huusari ovat sattumalta sisäkentän puolella ja he saavat huutamalla ja huitomalla Porvoon leipurin lopulta älyämään asian. Hän kääntyy uudestaan ja astuu tutajavin polvin viimeiset parikymmentä metriä maaliin.”
Martti Jukola (1900-1952)
Urheilun pikku jättiläinen, Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö 1946.
lokakuu 15, 2007 at 12:08 ap
Rauni
“Sillä millaisia eroottisiakin odotuksia itse kullakin nyt on henkilöiden ja tilanteen suhteen ollut, niin liikaa ei voi korostaa sitä kuinka tyytyväisiä meidän kaikkien on nyt syytä olla tähän hetkeen, viimeiseen näkymään noista kahdesta nyt jo toisiaan vasten painautuneesta olennosta, Annista joka vielä kerran venyttelee, hymyilee toisella suupielellään ja päästään pitkän, nautinnollisen ynähdyksen ja nytkähtää tuskin havaittavasti vaipuessaan tajuttomuuteen, sekä tietysti henkilöstämme joka naisen raskautuvan hengituksen merkille pannessaan painaa otsansa tämän ohimoa vasten, päästää hänkin jonkin ilmeistä tyydytystä ilmaisevan urahduksen ja ikään kuin putoaa rennosti kasaan.
Ja niin hän vain sulkee silmänsä ja levittää pakkasen puremille kasvoilleen onnellisen hymyn ja nukahtaa, viimeinkin, hiljaisen kaksoistuhinan käärimään syvään ja levolliseen uneen.”
Mikko Rimminen, Pölkky. Helsinki: Teos, 2007
lokakuu 15, 2007 at 9:56 ap
hirlii
” Iltaa kohti. Atlantti rauhoittuu, ei kumahtele enää laivan kylki. Ikkunaruudussani tanssii täysikuu.”
”Minusta tuntuu että iltakonjakin ja unilääkkeen jälkeen alitajunta saa enemmän äänensä kuuluviin. Tietoiset kunnianhimot – niinkuin se, että olen sanonut haluavani menää Mendozan kautta ja nähdä sen alueen – hiljenevät, ja torjutut asiat tulevat tietoisiksi; se mitä eniten haluan. Illalla kun minun pitäisi olla pöpperöisimmilläni, tuntuu siis kuin jollain tavoin olisin selvimmilläni.”
Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokirja. Like, 2004.
lokakuu 15, 2007 at 10:03 ap
hirlii
po. lokikirja
lokakuu 15, 2007 at 11:27 ap
etappenschwein
” Älymystö (kansakunnan aivot) ei ylipäätään ole koskaan saattanut ymmärtää, että myös nainen tykkää naida. Tatjana Larina tulee? Mitä te oikein puhutte! Ei voi olla totta! Anna Karenina? Mutta ympäristöhän kulutti hänet loppuun!
Ja vain venäläinen talonpoika, ikuinen törkyturpa, vakuutteli, että hyvä vaimo ei nukahda kyrvän päälle.”
Viktor Jerofejev (1947- )
Miehet, Helsinki: Like 2005.
lokakuu 15, 2007 at 11:51 ap
Rauni
Taloon saapui myöhään illalla matkalainen. Isäntä sanoi, että mies voi käydä talon tyttären viereen, kunhan lupaa olla koskematta tähän. Matkalainen lupasi, kävi tyttären kanssa samaan sänkyyn nukkumaan eikä koskenut tähän koko yönä.
Seuraavana aamuna emäntä tuli sisälle ja näki tyttären nokeamassa haaroväliään hiilenpalalla. Äiti ihmetteli ääneen mitä tyttö oikein oli tekemässä.
- Suruharsoa vitun päälle, kun viime yönä makas kuollut kyrpä vieressä.
Janakkala, 1936
lokakuu 15, 2007 at 12:08 ip
etappenschwein
“Laukkuryssä on yötä talossa emännän vieressä ja nai emäntää.
Isäntä käskee emäntää kieltämään. Emäntä:
- Mitenkä minä kiellän, kun en osaa venättä.
Kun isäntä aikoo lähteä kutsumaan naapurin miestä, joka osaa, niin emäntä sanoo:
- Elähän mäne, se tuntuu jo herkiivän.”
SKS: Juva. Teittinen, Y.V. KT 83:6. 1938.
lokakuu 15, 2007 at 12:18 ip
Rauni
“Sinä yönä, kuten niin monina muina öinä, hän suoristi sotkuisia lakanoita, jotta Vannan olisi mukavampi asettua hänen viereensä. Ja pian Vanna jauhoi märkää alapäätään hänen rintaansa, vatsaansa ja suuhunsa, ja vaaleiksi värjätyt hiussuortuvat valahtelivat suudellessa huulten väliin. Sitten Vanna kävi kahareisin vartaaseen ja keinui edestakaisin, kunnes kaikki hänen sisällään kouristui kuumasti ja meni sekaisin ja kummankin sydän paukahti (congarummun lailla jytkäen) ja he retkahtivat uupuneina lepäämään seuraavaa koitosta varten, ja kaikki ne rakastelukerrat kiersivät ja kiersivät Mambokuninkaan päässä kuin lemmenlaulun melodia.”
Oscar Hijuelos, Mambo Kings. Helsinki: Otava, 1990
lokakuu 15, 2007 at 12:43 ip
etappenschwein
“Sarah Vaughan oli tuolloin jättänyt bändin, ja hänen tilalleen oli tullut Ann Baker. Ann oli hyvä laulaja. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka sanoi minulle että “seisovalla kullilla ei ole omaatuntoa.” Kerran hän vain avasi hotellihuoneeni oven, astui sisään ja kävi naimapuuhiin. Hän oli yliveto.”
Miles Davis (1926–1991)
Miles. Omaelämänkerta, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 1990.
lokakuu 15, 2007 at 1:05 ip
Rauni
“O
on kolo, johon sopii jomottava molo.
Ooh hohottaa Goljata, opo
on onnellinen.”
Henriikka Tavi, Esim. Esa. Helsinki: Teos, 2007
lokakuu 15, 2007 at 1:30 ip
etappenschwein
“Auringonkukka, Hsi Menin toinen vaimo, oli ylen iloinen kuullessaan, että hänen sisarentyttärensä saisi sen kunnian, että Hsi Men riistäisi hänen impeytensä. Tätä juhlatilaisuutta silmällä pitäen hän antoi Li-muorille, sisarelleen viisikymmentä unssia painavan hopeatangon avustuksena ruoan, musiikin, koristelujen ja pukujen kuluihin. Kolme päivää Kaneelinkukan impeyden ottamista juhlittiin syöden ja juoden. Hsi Menin ystävät tulivat onnittelemaan häntä ja tuomaan omat avustuksensa, jotka kaiken kaikkiaan käsittivät viisi nyörillistä kuparirahaa. He käyttivät jälleen hyväkseen tervetullutta tilaisuutta syödäkseen ja juodakseen kylliksi Hsi Menin kustannuksella.”
Lanling Xiaoxiao Sheng (pseudonyymi, Ming-dynastia [1368–1644] ?)
Chin Ping Mei, Jyväskylä: Gummerus 1966.
lokakuu 15, 2007 at 6:03 ip
hirlii
ORAVAINEN
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans’ monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi
Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.
Aleksis Kivi (1834-1872)
lokakuu 15, 2007 at 6:26 ip
hirlii
”Kun Erasmus nyt laski kätensä hänen alavatsalleen, tuohon pimeyteen lankesi äkkiä, kirkas valkoinen valo. Siinä valossa Madeleine näki, että apinan kysymys oli samalla vastaus, yksi mahdollinen vastaus kysymykseen, mihin kahden ihmisen keskinäinen magneettinen vetovoima voi johtaa, kun se on tarpeeksi vahva.
Kolmas ja viimeinen kysymys oli se, jonka meistä jokainen esittää kun äkkiä tulee onnelliseksi, ja se kysymys on: kuinka kauan tätä onnea kestää?”
Peter Höeg: Nainen ja apina. Tammi 1996, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen.
lokakuu 15, 2007 at 7:28 ip
etappenschwein
“He nauttivat rakkaudesta, mutta heillä on vähän kokemusta tämän intohimon aiheuttamista huokailuista ja herkistä tunteista. Ihmisillä on raskas ja vakava käytöstapa; nuoriso ei edes omassa seurassaan osoita vähäisintäkään oiretta siitä leikkisästä iloisuudesta, joka on niin ominaista tälle iälle. En nähnyt kertaakaan nuoren miehen hymyilevän tai sanovan kohteliaisuutta nuorelle naiselle. Kuitenkin on melko yleisenä tapana, että eri sukupuolta olevat nuoret nukkuvat yhdessä, ja mikä on vielä poikkeuksellisempaa, antamatta mitään ratkaisevaa todistetta liiasta tuttavallisuudesta.”
Giuseppe Acerbi (1773–1846)
Matkalla Lapissa v. 1799, Porvoo: WSOY 1984.
lokakuu 15, 2007 at 8:36 ip
hirlii
Ja toisaalla toisena aikana toisessa maassa nuori mies meni maate näiden ajatusten piinaamana:
”Lempimiekkani on nimeltään Pikkufloretti – niin kuin minä itse Taaborin aikoina – ja sen toledonteräksinen terä kolmine uurteineen on ohut kuin keihään kärki. Otan sen kainalooni kuin morsiamen vain sellaisina iltoina, joita jokin paha aavistus varjostaa. Kun koettelemuksen yö koittaa, se on minun ainoa liittolaiseni, ainoa ystävättäreni, enkä minä antaudu ennekuin se on kaatanut katuun murhaajieni ruumiit.”
Michel Tournier: Meteorit. Otava 1985, suom. Annikki Suni.
lokakuu 15, 2007 at 8:52 ip
Rauni
“Luento
Puskov sanoi:
- Nainen on rakkauden höyläpenkki, – ja sai heti kuonoonsa.
- Mistä hyvästä? Puskov kysyi, mutta koska ei saanut vastausta kysymykseensä hän jatkoi:
- Asia on mielestäni näin: naista on lähestyttävä alhaalta päin. Sitä naiset rakastavat vaikka teeskentelevätkin inhoavansa.
Puskov sai oitis kuonoonsa.
- Mitä tämä oikein merkitsee, toverit! Minä lopetan sitten puhumisen, Puskov sanoi, mutta odotettuaan neljännesminuutin hän jatkoi:
- Nainen on rakennettu siten että hän on pehmeä ja kostea.
Ja taas läjähti isku Puskovin naamaan. Hän yritti olla kuin ei olisi huomannut mitään ja jatkoi:
- Jos naista haistelee…
Mutta nyt Puskov sai naamaansa sellaisen iskun, että piteli poskeansa ja sanoi:
- Toverit, tällaisissa olosuhteissa on mahdoton luennoida. Jos tämä vielä toistuu, minä lopetan puhumisen.
Puskov odotteli muutaman sekunnin ja jatkoi:
- Mihin me jäimmekään? Ai niin! Siis: nainen katselee itseään mielellään. Hän istuutuu peilin eteen aivan alasti…
Siitä sanasta läjähti taas uusi isku.
- Alasti, Puskov toisti.
Pläts! läjähti isku hänen naamaansa.
- Alasti! kiljaisi Puskov.
Pläts! läjähti isku hänen naamaansa.
- Alasti! Alaston nainen! Alaston ämmä! kirkui Puskov.
Pläts! Pläts! Pläts! satelivat iskut pitkin naamaa.
- Alaston ämmä kauha kädessä! karjui Puskov.
Pläts! Pläts! satelivat iskut Puskoviin.
- Ämmän perse! karjui Puskov yrittäen suojautua iskuilta. – Alaston nunna!
Mutta nyt Puskov sai niin mahtavan iskun, että menetti tajuntansa ja rojahti lattialle kuin heinäkasa.”
Daniil Harms, Sattumia. Helsinki: WSOY, 1988.
lokakuu 15, 2007 at 9:34 ip
etappenschwein
“Seuraavassa on lueteltu naiset joiden kanssa ei pidä seurustella:
Spitaalinen nainen.
Mielisairas nainen.
Kastistaan karkotettu nainen.
Nainen joka paljastaa salaisuuksia.
Nainen joka ilmaisee julkisesti halunsa sukupuoliseen kanssakäymiseen.
Nainen joka on ylettömän valkoinen.
Nainen joka on ylettömän musta.
Pahanhajuinen nainen.
Nainen joka on läheinen sukulainen.
Nainen joka on hyvä ystävätär.
Askeettista elämää viettävä nainen.
Ja lopuksi, sukulaisen, ystävän, oppineen bramaanin tai kuninkaan vaimo.
Babhravjan seuraajat sanovat että kuka tahansa nainen jonka viisi miestä on omistanut on hyvä ja sopiva henkilö omistettavaksi. Mutta Gonikaputra on sitä mieltä että tällöinkin tulee jättää laskuista sukulaisen, oppineen bramaanin tai kuninkaan vaimot.”
Vatsjajana (eli Gupta-valtakunnan aikana, n. 320-600)
Kama Sutra, Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi 1967.
lokakuu 15, 2007 at 9:34 ip
hirlii
“Rosemary ehdotti pitkää kävelyä. Jack näki että Rosemary oli miettinyt miten saisi hänet jälleen ehjäksi – miten suojelisi omaa onneaan, Jack ei voinut olla ajattelematta. Jack oli aivan valmis kävelemään niin monta kilometriä kuin he ehtisivät enne pimeää: tuttavuutensa alkuaikoina, ennen naimisiin menoaan, he olivat muun muassa pitäneet tapanaan kävellä kilometrikaupalla, joskus päiväkausia. Nyt he kävelivät pimeään asti, yhteentoista: he laskivat kävelleensä kaksikymmentäviisi kilometriä ja olivat mielissään siitä, että se oli heille yhä niin helppoa heidän iässään, ja heidän helpossa elämässään. Mutta nyt Jackilla odotti valkopukuinen hahmo ojentamassa häntä tyhjyyteen.
Sinä yönä hän ei nukkunut. Ikkunat olivat auki, verhot syrjässä, huone täynnä taivaan valoa. Hän oli nukkuvinaan suojellakseen vaimoaan huolelta, mutta Rosemary makasi valppaana hänen vierellään ja teeskenteli myös nukkuvansa.”
Doris Lessing: Mies joka ei halunnut naimisiin ja muita novelleja/Jack Orkneyn kiusaukset. Kirjayhtymä, 1979 suom. Eva Siikarla.
lokakuu 15, 2007 at 10:05 ip
etappenschwein
“Hetken mielijohteesta muistin puhelimen. Iso musta puhelin käytävän päässä pienellä pyöreällä pöydällä. Hapuilin luuria, nostin sen, tietoisesti väärän pään korvaani. Aloin mumista kuvitellulle olennolle toisessa päässä. Muuta ei tarvittu. Peli oli menetetty. He ryntäsivät makuuhuoneesta, tarrasivat lujasti olkapäistä ja ravistelivat. Räväytin silmäni auki teeskennellen olevani säikähtänyt, mutta se ei toiminut. Minut vedettiin käytävää pitkin ja läsäytettiin sänkyyn. “Ja nyt pysyt sängyssä!”, niin he sanoivat. “Äläkä pompi enää sängystä. Se ei naurata pätkääkään.” Huumori oli kaukana siitä. Minun ei ollut tarkoitus naurattaa heitä. Halusin vain nähdä heidät uudessa tilanteessa. Toisenlaisella hetkellä. Nyt se oli ohi. Oli vain pimeässä leijuva nöyryyttävä hiljaisuus.
He sulkivat makuuhuoneensa oven, enkä edes kuullut heidän ääniään. Pikkusiskoni kierähti ympäri yläpetillä. Hän mumisi jotain unissaan. Oli oppinut vasta puhumaan. Vastasin hänelle jotain, mutta hän ei sanonut mitään. Naapurissa mies pisti kastelulaitteen päälle. Kuulin miten hän lauloi ruusuilleen.”
Sam Shepard (1943- )
Motellien aikakirjat, Helsinki: Odessa 1985.
lokakuu 15, 2007 at 10:24 ip
Rauni
“JUULIA: Eihän tässä ole lainkaan tosta kysymys. Ja sitäpaitsi viikingit saattoi olla hyvinkin lempeitä. Ne meikkas. Ja käytti hajuvettä.
HILPI: Mitä?
JUULIA: Kyllä! Kaiken vapaa-aikansa ne hoiti kauneuttaan. Sitä pöyristeltiin Persiassa asti. Tästä vaan ei meillä pohjoismaissa mielellään puhuta. Nimenomaan tämän takia viikinkiverta on niin tehokkaasti levinnyt ympäri maailmaa, eihän tavallisilla miehillä ollu mitään mahdollisuuksia, kun nämä soturit tuli veitsi tanassa ja ripsiväri räpsyen kylänraitille patsastelemaan. Aivan tappava yhdistelmä.
HILPI: Mitähän teoksia sä oikein olet lukenu?
JUULIA: Uusimpia! Sinnehän niitä jäi isot laumat viikinkien jälkeläisiä, Milanon liepeille asumaan ja siittämään lisää trendipellejä, vaikutukset näkyy vieläkin! Aivan selvä juttu.”
Laura Ruohonen: Yksinen. Helsinki: Kirja kerrallaan, Lasipalatsi, 2006.
lokakuu 15, 2007 at 10:35 ip
hirlii
”On vaikeata odottaa.
Aika oli laskostunut loputtomiin, syviin paljemaisiin poimuihin. Ellei mies pysähtyisi jokaiseen poimuun, hän ei voisi jatkaa eteenpäin. Ja jokaisessa poimussa oli kaikenlaisia epäilyksiä ja jokainen niistä piteli erilaista asetta. Eteneminen vaati hirveitä ponnistuksia, epäilyksiä vastaan oli väiteltävä, ne oli jätettävä huomiotta tai sysättävä sivuun.
Kun mies oli odottanut koko yön, aurinko nousi lopulta. Aamu nauroi hänelle ja sen kasvot puristuivat ikkunalasia vasten kuin etanan vastapuoli.”
Kobo Abe: Hiekkaa. Gummerus, 1967 suom. Antero Tiusanen.
lokakuu 15, 2007 at 10:46 ip
etappenschwein
“Tästä perusasetelmasta seuraa monia asioita. Tietyssä kohdassa sydämessään miehet pitävät naista, jolla on ollut useita sukupuolisuhteita, aina huonona naisena. Ovat pitäneet ja tulevat pitämään. Jos tämä ydinkohta, omistamisen ja siihen liittyvän neitsyyden arvostamisen pyhyys kielletään miehiltä, ollaan umpikujassa. Jokaisella miehellä on oikeus saada neitsyt omakseen. Jokaisella miehellä on oikeus olla katkera ja mustasukkainen kaikille naisensa muille suhteille. Jokaisella miehellä on oikeus halveksia naista, jolla on ollut useita sukupuolisuhteita ja naisen itsensä tehtävä on voittaa miehen kunnioitus takaisin.”
Matti Mäkelä (1951 – )
Kaksi vaimoa, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 1995.
lokakuu 15, 2007 at 11:19 ip
Rauni
“Komedia.
Välistä ihmisen onnettoman rakkauden kohde on koko maailma. Koska koko maailma on suuri ja tuntija itse mitättömän pieni, tajuaa hän tunteensa naurettavuuden. Kun hän näin tulee jättäneeksi suurieleisyyden, voi hän sen sijaan löytää kodikkaan komediallisen maailman, jossa hän saattaa pelottomana kohdata rakastettunsa.”
Maria Jotuni, Vaeltaja. Helsinki: Otava, 1933
lokakuu 16, 2007 at 8:25 ap
etappenschwein
“Mies pitää kasvattaa niin etteivät naiset löydä hänestä mitään naurettavaa. “Jōdojin kansleri oli nokkelasanainen, koska hän poikasena sai oivan kasvatuksen hovista vetäytyneeltä Anki-keisarinnalta”, taisi minulle muuan herrasmies kertoa. Yamashinan vasen ministeri on sanonut: “Vaikka minua katselisi vaikkapa vain joku alhainen palvelustyttö, tunnen oloni ylen hämmentyneeksi ja kiusaantuneeksi.” Jos maailmassa ei olisi naisia, kukaan tuskin piittaisi ulkoasustaan – vaatteista sen enemmin kuin hatustakaan.”
Yoshida Kenkō (n. 1280-1350)
Joutilaan mietteitä, Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi 1978.
lokakuu 16, 2007 at 11:19 ip
Rauni
“Uuden ajan alusta lähtien naisen alaruumis muotoiltiin erilaisilla pönkkähameilla. 1500-luvun kuvassa naiset käyttävät naamioita ja solmivat vyötärölleen paksun makkaramaisen pönkän, joka korostaa luonnottomasti lantiota. 1600-luvulla myydän kehikkoja naisten hameen alle. 1700-luvulla hametta kannattavat suunnattoman leveät sivuvanteet: selkä on litteä mutta hame on niin leveä että naisen täytyy kulkea ovista sivuttain. 1800-luvulla vyötärö nousee ja vartalo vapautuu mutta kuristetaan pian taas krinoliinin pallomaiseen möhkäleeseen. Krinoliinia kannattivat suuret pyöreät vanteet. Nainen joka oli pukeutunut korsettiin ja krinoliiniin oli kuin häkissä. Krinoliini tehtiin bambusta, valaanluista ja teräslangasta. Krinoliinin jälkeen hame kerättiin takapuolen päälle korkeaksi turnyyriksi, ja sitten oli vuorossa kapea, helmasta levenevä hame. Yhteistä näille kaikille muodoille oli, että ne estivät naisen luonnollisen liikkumisen.”
Kaari Utrio, Eeva tyttäret. Helsinki: Tammi, 1984
lokakuu 17, 2007 at 2:46 ap
etappenschwein
“Kalukukkaroa varten leikattiin kuusitoista ja neljännes kyynärää samaa kangasta. Ja muodoltaan se oli kuin tukipilari, muhkea ja lujasti kiinnitetty kahdella kauniiilla kultahakasella ja emalisoljilla, joihin kuhunkin oli upotettu jättiläismäinen smaragdi, appelsiinin suuruinen. Sillä, kuten Orpheus sanoo kirjassaan De Lapidipus ja kuten Plinius viimeisessä kirjassaan mainitsee, tämä jalokivi vaikuttaa miehen kaluun paisuttavasti ja voimistavasti. Kalukukkaron eteenpäintyöntyvä osa oli puolitoista kyynärää pitkä sekä varustettu housujen tapaan avoviillokkeilla, jotka oli vuorattu pöyheällä sinisellä damastilla. Mutta jos olisitte nähneet kauniin kultalankaisen kirjailun sekä viehättävät ja hienot kulta- ja timanttiupotukset, kallisarvoiset rubiinit, ainutlaatuiset turkoosit, ihanat smaragdit ja suuret persialaiset helmet, olisitte verranneet sitä mielessänne sellaiseen kauniiseen runsaudensarveen, jonkalaisia saatatte nähdä antiikin taideteoksissa ja jollaisen Rhea antoi kahdelle Jupiteria imettäneelle nymfille, Adrastealle ja Idalle: aina lemmenleikeissä liehuva, mehukas, kostea, aina viheriöitsevä, aina kukoistava, aina hedelmällinen, täynnä mehua, täynnä kukkia, hedelmiä ja kaikkia maailman ihanuuksia. Herran tähden, kuinka sen näkeminen ilahduttikaan mieltä! Mutta kerron kuitenkin vielä siitä paljon enemmän uudessa kirjassani Kalukukkaron arvokkuudesta. Eräästä seikasta haluaisin vielä mainita, nimittäin siitä, että vaikka kalukukkaro näin olikin hyvin pitkä ja kovin avara, niin se oli kuitenkin erittäin täysinäinen ja täynnä ehtymättömiä varastoja, eikä missään suhteessa muistuttanut monen poikasen valheellista kukkaroa, jossa ei naissukupuolen suureksi vahingoksi ole muuta kuin ilmaa.”
François Rabelais (n. 1494-1553)
Suuren Gargantuan hirmuinen elämä, Jyväskylä: Gummerus 1963.
lokakuu 17, 2007 at 10:48 ap
Rauni
“Tuli sekin kolmannen joukkueen mies, jonka kapteeni oli käskenyt vaihtamaan saappaita. Hän sai kiellon, jonka vuoksi hänen täytyi hakea Hietanen avukseen. Hietanen oli jo ehtinyt korttipeliin, ja sen keskeytyksestä harmistuneena hän huusi jo ovella:
- Salosel saappa ja heti! Se on kapun määräys.
- Ei täs ehri saappahia jakamahan. Ja kapukin määräilöö niinkuun oltaas Amerikas, johna tavaraa on enemmän kun tarvitahan. Mutta aina vain verotahan kapuhun ja se käsköö antamahan mitä kukin poraa.
Hietanen ärtyi myöskin:
- Ei jumalaut! Mää en millä lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaike romun takanas. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kui helvetin taval rätei. Ei, mää ole mahdottoma hämmästyny. Mää ihmettele oikke kauhiast tämmöstä ja ole niinkun klavul päähä lyöty.”
Väinö Linna, Tuntematon sotilas, 7. painos. Porvoo: WSOY, 1955
lokakuu 17, 2007 at 3:34 ip
Sissi
Kun Laika, avaruuteen unohdettu, haukahtaa, yksi kerrallaan syttyvät hökkeleiden valot. Kello voisi olla jo seitsemän, taivaalta pudota rautaa, mutta yhä fysiikan laki, kiveen ja kotiloon kirjoitettu, pyörittää tätä sinistä kylää.
Ja niin syttyy lampukka,
niin lämpenee öljyinen sydän
ja unien varjot tanssivat seinällä.
Jossakin yksinäinen koira tähyilee maata.
Varjelen tätä planeettaa, se voisi haukahtaa, mutta radioasemat, tiedäthän, kaikki viestit, jotka täyttävät taivaan, satelliittien kohina ja kolina.
Olli Heikkonen: Jakutian aurinko, Tammi 2000
lokakuu 18, 2007 at 10:27 ap
hirlii
[...] Irrotan laukun hihnan sen ympäriltä eikä se tee elettäkään raapaistakseen tai purrakseen. Se vain kääntyy kyljelleen ja käpertyy keräksi, vetää tupsupäisen häntänsä reisien väliin ja taivuttaa etutassunsa rintaa vasten. Musta takkuinen harja valahtaa kuonolle ja se päästää samanlaisen voihkaisevan huokauksen kuin uneen vaipuva koira.
[...] Päätä ja niskaa särkee. Olen nukkunut sohvalla. On helvetin aikainen aamu, vielä pimeää. Ja vuoteella ei ole mitään. Kaikki on ollutkin juuri sitä: mielikuvitusta joka ei kestä päivänvaloa.
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi, Tammi 2000.
lokakuu 18, 2007 at 11:00 ap
valon
,o mikäs
s reika sulla on tossa otsikossa sika, luoti?
lokakuu 18, 2007 at 10:55 ip
hirlii
Lonely Planet
[...]
perheet kahmivat silvottuja linnunpoikasia hyllymetrit
mittaavat turvaväliä aavisteluun kirkuvaan helvettiin
koirat ovensuussa hihnoissa eivät
yletä mitenkään päällekkäin tahtoisivat
kyllä ja ihmiset myös
[...]
Juha Kulmala: ? Mitä te odotatte. Savukeidas, 2006
lokakuu 19, 2007 at 7:27 ip
helanes
Sarkian Unen kaivo runoilijan itsensä lausumana. Vahinko, etten saanut aikaan linkkiä. Löytyy kyllä radion arkistosta.
lokakuu 24, 2007 at 2:07 ip
Lester B.
“Jesus. Calm down.”
Alan Ball: American beauty
lokakuu 25, 2007 at 12:13 ap
Sissi
”Ei pidä olla samastumisten pelle eikä etäisyyksien kylmä tohtori.” – Gilles Deleuze
lokakuu 25, 2007 at 7:41 ip
Ripsa
Dinosaurus
Kun hän heräsi, dinosaurus oli edelleen siinä.
(Augusto Monterroso: Kootut kertomukset (ja muita kertomuksia), ai-ai 1998.
Tämä nimenomainen novelli on käsittääkseni maailman lyhyin.