Noin kaksi kertaa Saksan kokoisen Myanmarin 50 miljoonasta asukkaasta yli 90% on theravada-buddhalaisia. Munkkeja heistä on länsimaisen arvion mukaan 300 000 - 500 000.
Theravada-buddhalaisuuden ominaispiirteisiin kuuluu mm. kiinteä yhteys munkkikunnan (sangha) ja maallikkojen (upāsaka, gahattha, agārika) välillä. Myanmarissa munkit ovat kansan keskuudessa erittäin arvostettuja. Munkkius muistuttaa hieman suoritettua asevelvollisuutta suomalaisessa kulttuurissa: on tavanomaista, että miespuolinen kansalainen jossain elämänsä vaiheessa on ainakin jonkin aikaa munkkina, kesti se sitten muutaman päivän tai eliniän. Munkiksi tuloon tarvitaan vähintään seitsemän vuoden ikä sekä vanhempien tai aviopuolison suostumus. Munkkina olo on myöhemmässä elämässä meriitti, se muun muassa lisää miehen naimakelpoisuutta.
Theravada-buddhalaisuuteen kuuluu myös hyvin keskeisenä ajatus siitä, että oikein toimimalla voi myös maallikko saada hengellisiä ansioita (puñña), jotka takaavat paremman elämän seuraavassa jälleensyntymässä. Munkkina oleva poika voi myös ajatella keräävänsä puññaa esimerkiksi äidilleen. Köyhille perheille on sopivaa laittaa miespuoliset lapset joksikin aikaa munkeiksi jo taloudellisista syistä, koska munkille on sanghan jäsenenä taattu muonitus ja muu huolto. Eliniäkseen munkeiksi ryhtyvät ja sanghassa johtaviin asemiin päätyvät tulevat usein varakkaammista oloista, ja he ryhtyvät munkeiksi useimmiten vasta aikuisella iällä.
Tapoja, jolla maallikot voivat theravadan piirissä kartuttaa puññaansa ja varmistaa tulevaisuuden uudelleensyntymien mieluisuutta, on viisi: usko (saddhā), hyveellisyys (sīla), kehittyminen (bhāvanā), viisaus (paññā) ja hyväntekeväisyys (dāna). Viimeksi mainitun tärkeimpänä ilmentymänä on munkeille säännöllisesti annettava almu. Vastikkeena antamastaan almusta maallikko saa lisää henkilökohtaista puññaa.
Itsensä Sakyamuni Buddhan asennoituminen maalliseen hyvään käy selville Anguttara Nikaya-tekstistä: omaisuuden keräämisessä ja hallitsemisessa sinänsä ei ole mitään haitallista tai tuomittavaa, jos sen avulla toteutuu muun muassa bhoga-sukha, eli onnellisuus joka syntyy siitä että kerättyä vaurautta jaetaan oikealla tavalla kanssaihmisille. Bhoga-sukhan mukaisesti toimivaa varakasta henkilöä voidaan verrata kylän tai muun asutuksen lähellä sijaitsevaan kauniiseen kirkasvetiseen järveen, jonka vesi on hyvänmakuista ja josta ihmiset voivat noutaa vettä, juoda sitä, kylpeä siinä ja muutoinkin käyttää sitä tarpeisiinsa.
Koska theravadamunkit ovat sitoutuneet köyhyyteen ja voivat omistaa vain kaavun, kerjuumaljan ja sateenvarjon, on maallikoilta säännöllisesti saatava almu heille elintärkeä. Myös kaapu, malja ja sateenvarjo saadaan maallikoilta.
Myanmaria on vuodesta 1962 lähtien hallinnut sotilasjuntta. Siis neljänkymmenenkahden vuoden ajan. Vuoden 1988 opiskelijalevottomuuksina alkaneen juntanvastaisen kansannousun tukahduttamisen yhteydessä sai surmansa yli 3 000 henkeä.
Tällä haavaa käsillä olevat mielenosoitukset alkoivat 19. elokuuta hallituksen nostettua rajusti polttonesteiden hintoja. Rauhanomaisten mielenosoitusten alkuunpanijoina ovat olleet buddhalaiset munkit. Syyksi on esitetty, että munkit kollektiivina haluavat tällä kertaa olla tukemassa tavallisen kansan elämänehtojen turvaamista kohtuuttomien hinnankorotusten paineessa.
Polttonesteiden suoranainen rooli munkkien omassa elämässä lienee häviävän pieni, mutta kun kävi ilmeiseksi, että kohonneen hintatason seurauksena ihmisten mahdollisuudet harjoittaa munkistoa kohtaan dānaa ja kerätä täten asianmukaisesti puññaa vaarantuivat, ei munkkien demokratiankaipuu enää ollut hillittävissä. Sangha asetti syntymän ja kuoleman syklistä vapautumiseen tähtäävät ponnistelut ainakin hetkiseksi syrjemmälle ja siirtyi kaduille.
Vaatimattomasta alusta monituhatpäiseksi kasvaneena joukkona kulkee sangha tällä hetkellä kansan asialla pitkin Myanmarin kaupunkien katuja.
23 comments
Comments feed for this article
syyskuu 28, 2007 at 12:29 pm
Timbuktun poppoo
Maailma.netissä ilmoitus: Lauantaina 30.9. klo 15.00 Senaatintorilla rauhanomainen mielenosoitus.
http://fi.oneworld.net/article/view/153547/
Tiedoksi että tiistaina 2.10 klo 18 - 22 on eduskuntatalon portailla hiljainen kynttilämielenosoitus Burman nykytilanteen johdosta. Olette kaikki tervetulleita.
Burma Foorumi
Timbuktun poppoo Burman puolesta
http://www.ibiblio.org/freeburma/geninfo.html
Kategoria: Sivistys | 0 kommenttia | Kommentoi
syyskuu 28, 2007 at 2:32 pm
Manta
Ei taida Burmassa/Myanmarissa enää riittää poskea käännettäväksi.
Aika rauhassa on juntta saanut hajoittaa ja hallita läntisten päämiesten ja valtioiden puuttumatta liiemmälti menoon, muutamaa vetelää julkilauselmaa lukuunottamatta. Nyt kun kansa itse aktivoituu, terhistäydytään täälläkin asian puolesta. Niin se käy. Hyvä että niinkin.
Sinä, E-sika, kun olet kaikkitietävä ja kaukaa viisas, niin kerropa mistä juontuu Sri Lankan buddhalaismunkkien väliin suorastaan militantti toiminta niin sanoissa kuin teoissa. Minusta se on yllättävä variaatio nimenomaan buddhalaisuudesta.
syyskuu 28, 2007 at 3:26 pm
etappenschwein
Manta
Joopa. Mutta onhan nyt jo esim. G.W. Bush itseironiseen tapaansa tuumannut, viitaten Myanmarissa tapahtuneisiin/-viin ihmisoikeusrikkomuksiin:
“It’s inexcusable that we have this kind of tyrannical behavior in Asia”
Lähtisin hakemaan eroa esim. Myanmarin ja Sri Lankan sanghan toiminnassa historiallisista ja etnisistä tekijöistä. Sri lanka on oikeastaan theravadan pääkallonpaikka, sieltä käsin oppia on levitetty muuhun maailmaan (vaikka buddhalaisuutta ei perinteisesti ajatellen ehkä ole miekan ja nuijan kanssa levitelty, on sitä kuitenkin jotenkin “levitetty”, ja tämä lähetyskäsky on voinut jäädä vähän päälle). Ja Sri Lankassa kytkettiin aikoinaan usko ja valtio toisiinsa vähän onnettomasti siten, että theravadasta tuli singaleesien (samalla käytännössä myös valtion) uskonto ja tästä eivät tietenkään tamilit tykänneet. Seuraukset ovat sitten olleet ne mitä ovat olleet - yksi osoitus jälleen siitä, kuinka pitäisi uskonto, politiikka ja kansallisuusasiat pitää visusti erillään… Onhan Myanmarissakin etnisiä vähemmistöjä, karenit ja shanit ainakin, joista karenit ovat havitelleet itsenäisyyttä jo ties kuinka kauan ja juntta on heitä tietenkin klassiseen tapaan vainonnut. Mutta ilmeisesti karenit ovat niin pieni vähemmistö etteivät he ole saaneet kunnon rähinää aikaiseksi. Karenit kuuluvat sitten kanssa niihin, joiden oikeuksista on juhlapuheissa aina silloin tällöin presidenttitasolla tapana kantaa parin lauseen verran huolta.
Jos munkkikuntien eroja haluaisi lähemmin tutkia, yksi kiinnostava tie olisi katsoa se, mistä yhteiskunnan kerroksista nuo munkit rekrytoidaan tai rekrytoituvat. Tällaisia tutkimuksia on tehtykin. Se voisi antaa taustoja myös sanghan toimintaan politiikassa. Myanmarissa tietääkseni munkit tulevat kuitenkin aika tasaisesti eri yhteiskuntakerrostumista.
syyskuu 29, 2007 at 12:49 pm
Ripsa
Aha. Minulla oli kyllä se käsitys, että theravada-buddhismi on tiibettiläinen ja pohjoisintialainen suunta (koulun uskontotunnilla sitä kutsuttiin Isoksi Pyöräksi).
Että se burmalainen laatu oli hieman erilaista ja tulosta buddhalaisuuden leviämiseen Kiinasta päin. Voi olla kyllä että eri puolilla Burmaa äänenpainot buddhalaisuudessa ovat hieman erilaiset. Kiinan buddhalaisuus puolestaan levisi sitten Japaniin ja sitä tietä Yhdysvaltain länsirannikolle, jossa on suuri buddhalaisyhteisö tänäänkin. Japanin buddhalaisuutta kutsutaan zen-buddhismiksi.
Tuo Sri Lankan tilanne on monimutkainen, koska tamilit käsittääkseni ovat olleet uskonnoltaan jotain aivan muuta kuin hinduja tai buddhalaisia, koska he ovat maanosan alkuperäisväestöä (siis Intian sub-continent, mitä se nyt on suomeksi?).
Tarkoititko Manta että Sri Lankan buddhalaiset ovat ottaneet aseen käteensä? Se on kyllä ennenkuulumatonta. Olen jotenkin missannut koko tilanteen.
syyskuu 29, 2007 at 1:36 pm
Ripsa
Tjoh, sori, theravada onkin sen pienen pyörän viimeisin muoto. Ja näytään kutsuvan vaunuksi, ei pyöräksi.
Niinpä kaikki muuttuu.
Mutta Burman ja Sri Lankan buddhalaisuuden pitäisi olla suunnilleen samaa juurta.
syyskuu 29, 2007 at 5:14 pm
Manta
Ripsa,
niin, eksyin joskus viime vuosituhannen lopulla Sri Lankaan, ja paikallisista tiedotusvälineistä valkeni hyvin nopeasti, että buddhalaismunkit olivat siellä paitsi yhteiskunnallisesti aktiivista myös usein aggressiivista sorttia. Aggression kohteena olivat silloin (ja lie nytkin) lähinnä tamilit ja heidän vaatimuksensa, myöhemmin kuulemani mukaan myös kristityt yhteisöt (joita on populaatiosta hyvin pieni osa, kai alle 10 %). En nyt muista enää, oliko niillä suorastaan torrakot käsissä, mutta jotain kättä pidempää kuitenkin, ja etenkin nämä viehkot kuulapäät okranvärisissä kaavuissaan antoivat militantteja julkilauselmia, joissa tuomittiin kaikenlaiset neuvottelut tamilien kanssa. Tämä oli hyvin yllättävää, kun olin siihen mennessä tutustunut vain buddhismin rauhanomaiseen ja myötätuntoa korostavaan puoleen. Kerran kävin jossain syrjäisessä, puoliksi raunioituneessa luostarissa, jossa harvalukuiset munkit puuhailivat askareissaan omiin ajatuksiinsa syventyneinä. Tuskinpa siellä painokoneet suolsivat agitaatiolehtisiä eivätkä noviisit rassanneet kiväärinpiippuja. Mutta sitä toista lajiakin siis löytyi. Sitä olen illan pimeinä tunteina ihmetellyt.
syyskuu 29, 2007 at 5:19 pm
Manta
Niin ja kiitos E-sialle pohdinnoista. Näistä se varmaan juontaa juurensa, ja sitten on kaikenlaista muuta liikkuvaa osaa, johon pitäisi perehtyä että tulisi lopullinen totuus tästäkin esiin.
syyskuu 29, 2007 at 7:08 pm
Ripsa
Manta! Varmaan uskontojen ja politiikan osuus ihmisten elämässä tuolla Intian ympäristössä on monimutkaista jo senkin vuoksi että kirjoitettukin historia on vaikka kuinka vanhaa. Minä ainakin kompastelen jo kummallisiin nimiin, koska kieli on niin uppo-outo.
Sitä en ollut tajunnut että Sri Lankassa oli menty nimeämään valtionuskonto. Niinhän se on meilläkin. Valtionuskontomaat ovat vissiin maailmassa vähemmistönä, niin luulen, Suomi ainakin on Euroopassa kummajainen.
Etappisian ja Timbuktun poppoon jutuissa on paljon tietoa, kiitos!
Ja on kyllä häpeä että me Suomessa ei olla oikeastaan tiedetty mitään vaikka juntta on ollut vallassa jo noinkin kauan.
Mutta en muista että meillä olisi pidetty hirveätä älämölöötä edes Kreikan sotilasjuntasta aikoinaan, Kyprokselle sentään lähetettiin rauhanturvajoukkoja. Darfuriin taas ei.
Luulen myös että maata pitäisi kutsua Burmaksi ihan vain senkin vuoksi, että meillä hallitus puhuu Myanmarista, koska se on tunnustanut hallituksen. En kyllä käsitä miksi. Onko Suomi jotain vailla Burmasta? Metsää? Mineraaleja?
syyskuu 29, 2007 at 9:25 pm
Jussi Og
Buddhalaisuus ei liene uskonnoista sotaisimpia, mutta ei militarismi tai aseisiin tarttuminen ennenkuulumatonta ole. Zenistä ja Japanin historiasta kiinnostuneille suosittelen kirjaa Zen at War, jossa Brian Daizen Victoria käy läpi zenbuddhalaisuuden tiiviit yhteydet Japanin nationalismiin, militarismiin ja selvittelee tuon suhteen vaikutusta maan 1900-luvulla käymiin sotiin.
syyskuu 30, 2007 at 8:55 am
Timbuktun poppoo
“Onko Suomi jotain vailla Burmasta? Metsää? Mineraaleja?”, kysyy Ripsa.
Aikoinaan U Thantin toimiessa YK:n pääsihteerinä 1961–71 ja Ensio Siilasvuon toimiessa YK:n sotilastehtävissä 1957–79. U Thant ja Siilasvuo ystävystyivät ja niin suomalaisille virtasi tietoa Burmasta. Suomi ottikin Burman yhdeksi kehitysyhteistyönsä kohdemaaksi, mutta yhteistyö lopetettiin v. 1988 tapahtuneen, demokratiaa vaatineiden mielenosoittajien lahtaamisen jälkeen. Juntta tiukensi otettaan, kun huomasi maailmalla leviävien demokratia vaatimusten voimistuvan Burmassakin. Hirmuhallinto on jatkunut näihin päiviin.
Suomen kehitysyhteistyökohdemaat ovat perinteisesti olleet melko demokraattiset tai vähän ja enemmänkin kallellaan vasemmalle, Burma oli sopiva.
U Thantin YK:n aikana Burmassa oli hieman rauhallisempi kausi menoillaan.
syyskuu 30, 2007 at 10:24 pm
etappenschwein
Täällä on keskusteltu. Hyvä.
Ripsalle on todettava tarkennukseksi, että käytännön tasolla, mutta ei virallisesti, theravada-buddhalaisuudesta tuli “valtionuskonto” Sri Lankassa (-lla?), kun se keksittiin kytkeä poliittisesti kansalliseen höyrypäisyyteen (singaleesien), ja vastapainona oli tietysti samanlainen kansallinen uho tamilien porukoissa (he lienevät hinduja enimmäkseen). Eli jos olet kunnon buddhalainen, olet kunnon singaleesi (”isiemme usko”), kuten Manta tuossa silminnäkijäkuvauksellaan jo toi melko selkeästi esiin. Koti uskonto isänmaa - suomalaisillekin lähihistoriasta tuttu kolmiyhteys jota tarttee puolustaa…
Kiinnostavaa on katsoa juuri tämä perskortti: kuinka hyvin se jokaisessa näytelmässä tarvittava, alipalkatun tarpeistonhoitajan takaseinälle väsyneesti roudaama virallisen opin kuvataulu, oli kyseessä mikä oppirakennelma milloinkin, on reevattu kiinni jo täällä ajassa sattuvien myllerryksien varalta, onko laudoilla vai oikein kakkosnelosella, ja onko käytetty kahden vai viiden tuuman nauloja; millaista puhuria se siis oikein kestää.
Tässä Myanmarin tapauksessa ajatusta voidaan johdatella vaikka niin, että maassa on monta vuosikymmentä jatkunut sotilashallinto, mihin sangha (kollektiivina, yksittäisiä munkkeja ja pieniä munkkiryhmiä lukuun ottamatta) ei ole sanonut paljon mitään. Mutta nyt kävikin niin, että väestön köyhtyminen hinnankorotusten vuoksi sai aikaan sen, että oma kerjuumalja onkin tyhjä. No, tässä kohtaa buddhalaisella on valittavanaan kaksi tietä: joko ottaa tämänkin vain yhtenä häilyvään maailmaan kuuluvana väliaikaisena vastoinkäymisenä (tilanteeseen voisi ymmällään olevalle munkille länsimainen archiebunker todeta hieman täällä lännempänä 1960-luvilla usein kuultua neuvoa modifioiden: “Kasvata tukka ja mene töihin!”), tai sitten jollain tavoin yrittää puuttua tilanteeseen. Myanmarissa sangha valitsi siis tämän jälkimmäisen: toiminnan. Opin mukainen toiminta on toki rauhanomaista luonteeltaan, mutta ottaen huomioon sanghan suosion kansan keskuudessa voi kysyä, miksi vasta nyt? Munkeilla olisi ollut rahkeita kenties saada muutoksia aikaan jo ajat sitten. Loogisempaa sanghan tätä edeltävän toiminnan valossa olisi ollut, ettei olisi nytkään tehty mitään. - Ehkä tähän kätkeytyy taas kerran tuo sinänsä vanha opetus myös kaikille tulevaisuuden diktaattoreille: pidä huoli siitä että papiston vatsa on täynnä, heistä ei silloin ole sen suurempaa harmia.
lokakuu 1, 2007 at 12:36 am
etappenschwein
Jussi Ogin tuossa mainitsemaa kirjaa en ole lukenut vielä, mutta tuo hänen esiin tuomansa yhteys uskonnon, politiikan ja kansallisuusaatteen välillä on usein, ellei useimmiten, läsnä ja korostunut siellä missä lähdetään valloitusreissuille vieraille maille. (Muistettakoon jälleen Monty Pythonista tuttu aksiooma: “There´s nothing an agnostic can’t do if he really doesn’t know whether he believes in something or not!” - voisiko tällainen toimia agnostikkojen armeijalle spiritinkohotuksena ennen taistelua?)
Aina ei tarvitse lähteä omaa maata kauemmaksikaan, kotimaan kahinat saattavat olla aivan riittäviä siihen, että “uskonto” jotenkin saadaan sekoitetuksi mukaan: Japanin (sota)historiasta useita teoksia kirjoittaneen Stephen Turnbullin teksteistä saa melko raadollisen kuvan siitä, kuinka buddhalaiset munkit (mukkikunnat ja luostarit) ovat olleet mukana taistelemassa vaikutusvallasta maan historian saatossa. Esimerkiksi ns. sōheit tai yamabushit olivat pelättyjä (shingon)buddhalaisia taistelijoita. Jotkut luostarit värväsivät tällaisia tappeluvalmiita puolirikollisia riveihinsä “munkeiksi” (muistuttaa hieman USA:n toimintaa nykyisessä Irakissa, omat viralliset joukot kun eivät riitä niin palkataan ulkopuolisia turvallisuusfirmoja hoitamaan sotiminen). Eli melko maallista oli meininki silloinkin.
Ei zen ole kuin yksi japanilaisista (japanilais-kiinalaisista) buddhalaisuuden muodoista, siellä ei edes niistä suosituin, mutta länsimaissa ehkä tunnetuin. Edesmennyt (japanin taitaja ja kääntäjä, runoilija) Veikko Polameri selitti zenin suosiota lännessä suurin piirtein niin, että se menee eksoottisena nokkelana aivovoimisteluna, eikä se käytännössä edellytä harjoittajaltaan esimerkiksi “luopumista viskitehtaan johtajuudesta” tai muutakaan sen tapaista, kunhan vaan on sisäisesti zen…
Ja jos katsoo Japanissa hyvin suosittua nichiren-buddhalaisuutta, on siinä hyvin voimakas kansallinen paatos mukana: Japani on kaiken buddhalaisuuden keskus. Nichiren-porukka suhtautuu lisäksi melko vihamielisesti muihin buddhalaisiin koulukuntiinkin.
Ja tuohon samurailuokan paljolti omaksumaan zeniin (zen oli sotilasluokalle sopiva uskonto, suoraviivainen ja opillista höpötystä minimissä pitävä suuntaus) kytkeytyi aineksia konfutselaisuudesta viimeistään siinä vaiheessa kun alettiin pohjustaa samuraille ikiomaa mentaalista järjestelmää, bushidōa. - Joka sitten taas putkahtelee esiin pieninä palasina useissa japanilaisperäisissä budō-urheilulajeissa.
lokakuu 1, 2007 at 9:23 am
Timbuktun poppoo
Jaa, vai ei Burman sangha ole aiemmin osoittanut mieltään. Kesällä 1988 jo opiskelijoiden lisäksi munkkeja lahdattiin Rangoonin kaduilla. Luostarit ovat siitä lähtien olleet juntan erityistarkkailussa. Luostareihin on ujutettu ilmiantajia. Munkit, jotka ovat “opettamisen” varjolla pääseeet ulkomaille ovat tuoneet tullessaan tietoja Burman tilanteesta ulkomaisille päättäjille (mm. videoita ja valokuvia juntan julmuuksista), kiertäneet kouluissa ja parlamenteissa. Heitä on vieraillut Suomessakin. Ei luostarilaitos ole Burmassa pelkkä uskonnollinen koulu vaan koulu ja sosiaalihuolto, avioliitto- ja perheneuvola, suojakoti, syrjäseuduilla jopa sairaala ja siellä annetaan neuvontaa paikallisissa riidoissa ym. Luostariin mennään usein joksikin aikaa omantunnon vaivaamia pahojatekoja sovittamaan, omaisen sairastuessa hänelle paranemista rukoilemaan tai lapsettomuuden murjoessa meditoimaan, aina kuoleman kohdatessa joku perheen jäsen menee tietyksi ajaksi luostariin. Ehkä luostariin karataan huonoja kotioloja jopa vankilaa, pakoillaan armeijaa, väkivaltaista aviomiestä. So what? Siis ei pelkkää buddhalaisten tekstien resitaatiota. Esim. varattomat naiset voivat saada työtä luostareissa ja eron saatuessa tai eläkeikään saavuttaessa naisetkin hakeutuvat Burmassa luostariin. Toki Burman, Thaimaan burmalaisissa ja muutamassa thailuostareissa (muun kun buddhalaisuuden takia) vierailleena jopa lyhyen aikaa asuneena, voin sanoa, että luostareita löytyy laidasta laitaan. On luostareita, joissa “pyhä” on läsnä ja luostareita paikallisvallankeskittyminä, kaikenlainen kirjo buddhalaista elämää. Thaimaan luostarilaitos on paljon degeneroituneempi verrattuna siihen mitä Burmassa näin ja koin.
Agnostikko voi kokea uskonnon kulttuurisena ilmiönä. Tietenkin kaikki maailmassa sisältää “hyvää ja pahaa” ja kaiken siltä väliltä.
Mitä tulee etapin karen-mainintaan, niin engelsmannit tekivät heistä siirtomaa-ajan virkamieseliitin (karenit ovat suurelta osalta kristittyja ja puhuvat hyvää englantia), joten heille on syntynyt toki muita burmalaisa parempia taitoja ilmaista ja ajaa asioitaan. Engelsmannien hajoita ja hallitse -politiikan nostamana eliittinä karenit ovat tietenkin olleet juntan erityisenä silmätikkuna. Ja koska karenit eivät ole buddhalaisia, heillä on jotensakin militäärimpi ote juntaa vastaan.
Shaneilla on ollut jopa jonkin aikaa oma itsenäinen valtio koillisessa Burmassa ja he ovat thaisukuisa eivätkä burmalaisia. Burman dilemma on vähän sama kuin entisessä Jugoslaviassa, useita etnisä ryhmiä, joilla on omat intressinsä, mutta ensin on päästävä eroon hirmuhallinnosta.
lokakuu 1, 2007 at 11:41 am
etappenschwein
Näyn kirjoittaneen (kursiivi lisätty):
“Tässä Myanmarin tapauksessa ajatusta voidaan johdatella vaikka niin, että maassa on monta vuosikymmentä jatkunut sotilashallinto, mihin sangha (kollektiivina, yksittäisiä munkkeja ja pieniä munkkiryhmiä lukuun ottamatta) ei ole sanonut paljon mitään.”
Kyllä siinä 1988 meni munkkiakin, kun sattuivat hollille. Mutta eipä ollut heitä kaduilla tuhantisin joukoin.
lokakuu 1, 2007 at 12:30 pm
Timbuktun poppoo
Kesän 1988 tapahtumat lähtivät liikkeelle eräästä opiskelijamaailmassa, yliopistomaailmasta sattuneesta tapauksesta (pitkä juttu kertoa nyt tähän) ja kaduille vyöryi aluksi lähinnä opiskelijoita (kuten Kiinassa). Ei sekään kansannousu kerennyt levitä kovin suureksi, koska tukahduttamistoimet aloitettiin pikaisesti. Kuten kerroin, luostarit laitettiin erityistarkkailuun ja ilmiantajia sisälle, mitäs teet? Ei kansalla tai sanghalla ole kuin nyrkkinsä ja juntta on hampaisiin asti aseistettuna erittäin liipaisinherkkä kuten on jouduttu näkemään. Oliko tämänkertaiseen syynä polttoaineen hinnan korotus vai kansaa ärsyttäneet kenraalin tyttären miljoonahäät, en tiedä. Luostareissa on ollut aikaa pohtia parinkymmenen vuoden takaisia tapahtumia, kyllä siellä joukkoon kuulumattomat (ilmiantajat) on osattu hyvin tunnistaa. Vuoden 1988 jälkeen yliopistothan suljettiin ja opiskelijoita pakeni viidakkoon vastarintaliikkeisiin, Thaimaahan ja luostareihin, vaikka heitä on yritetty sieltäkin kaivaa tuomittaviksi = tapettaviksi. Luostareissa on siis kasvanut 1988 tapahtumat tiedostanut sukupolvi.
lokakuu 1, 2007 at 12:49 pm
Ripsa
Minulla on tietysti aivoihin kiinnittyneenä muisto television värikuvasta Ameriikassa, uutispätkä Vietnamin Saigonista, jossa buddhalaismunkit tekivät polttoitsemurhia Etelä-Vietnamissa vastustaakseen amerikkalaisten hyökkäystä ja nukkehallitusta.
Kaikissa uskonnoissa on varmaan valtaapitävien tukijoita ja vastustajia. Luostarilaitoksen kyllä uskon olevan hieman erilainen ihan sen vuoksi, että siellä opetetaan yleensä pienestä pitäen uskonnonharjoitukseen ja inhimillisiin hyveisiin.
Etappisian mainitsema riisikuppi on tietysti yksi fakta, mutta olen aivan varma siitä, että munkit ottivat myös ihmisystävällisyyttään huomioon sen että juntta on ajanut kansalaiset taloudelliseen hätään. Syy: aseet maksavat tuhottoman paljon. Juntan olemassaolo maksaa ja siitä hyvästä vielä ihmiset kuolevat.
Jossain vaiheessa ihmiset tajuavat että sotilashallitus ei voi tappaa koko kansaa.
Euroopasta löytyy paljon historiaa asiasta, mutta myös fiktiota, esim. Umberto Econ Ruusun nimi. Euroopassahan luostarilaitos säilöi läpi sotien ja ruttojen tieteen ja taiteet muurien sisällä.
lokakuu 1, 2007 at 1:40 pm
Timbuktun poppoo
Auts, ovathan ne militaarijuntan kenraalitkin buddhalaisia, auts ja auts…
En tiedä faktaa vai fiktiota, mutta Burmasta kerrotaan, että siellä kaikki, ainakin miespuoliset kansalaiset olisivat viettäneet jonkin ajan luostarissa eli tämä ainakin on burmalainen erikoislaatu. Nekö kenraalitkin?
lokakuu 1, 2007 at 2:20 pm
Timbuktun poppoo
Täällä aika hyvin selostettu, nykyisten tapahtumien taustaa http://www.csmonitor.com/2007/0927/p04s01-briefing.html
lokakuu 1, 2007 at 4:01 pm
etappenschwein
Tässä on minusta nuo samat asiat, hiukan paremmin vain.
lokakuu 2, 2007 at 11:55 am
kafkaesque
hyvaa tekstia kaikilta - kiitos tappinen, timbuktu, manta, ripsa, jussi. oranssinpunakaapuiset terveiset zenbuddhalaisesta samye ling -luostarista - burmanmunkkeja tuetaan taallakin.
lokakuu 2, 2007 at 8:40 pm
hirlii
ripsa:
”Euroopassahan luostarilaitos säilöi läpi sotien ja ruttojen tieteen ja taiteet muurien sisällä.”
paitsi tieteet ja taiteet, myös kielet. benediktiinimunkit suojelivat ja säilyttivät katalaanin kielen luostarissa korkealla montserrant’n vuoristossa francon diktatuurin aikana.
lokakuu 4, 2007 at 12:49 am
Ripsa
Meillä on kirjahyllyssä aika merkittävä kirja nimeltään Europe’s inner Demons, jonka on kirjoittanut Norman Cohn, lukemattomiin lähteisiin perustuva opus (Paladin 1975).
Siinä käydään läpi kaikki omituiset myytit joiden pohjalta meidän kulttuurimme on ruvennut vainoamaan, tappamaan ja tuomitsemaan kaikenlaisia vähemmistöjä alkaen Rooman valtakunnan ajoista, jolloin valtaapitävät ajattelivat kristittyjä kannibalisteiksi ja päätyen suuriin noitajahteihin.
Uskonnot ovat vaarallisia ihan yhtä paljon kuin ovat myytit joihin ne perustuvat tai joita asetetaan niitä vastaan. Kulttuurien “sodan” ja oikeiden sotien siemen on siinä.
Itselleni tulee mieleen islamin kukoistuskausi Etelä-Espanjassa, jossa tieteitä ja taiteita harrastivat sulassa sovussa maurit, kristityt ja juutalaiset - ei mitään eroa. Myöhemmästä “paratiisista” tulee mieleen Libanon ennen sisällissotaa.
Ihminen otuksena on kyllä vähän päästään vialla, kaiken kaikkiaan.
lokakuu 9, 2007 at 6:16 am
ναoyssa
ripsa, kuka tahansa vallankumouksen suorittaa burmassa on ihmisten asialla