Japanilaisessa mytologiassa esiintyy mm. hahmo nimeltä kappa. Se on vedessä elävä olio, joka ulkonaisesti muistuttaa sammakon ja apinan risteytystä. Sen selässä on kilpi kuten kilpikonnalla, iho on suomuinen ja väriltään vihertävä. Sillä on räpylämäisissä raajoissaan tukevat kynnet. Sen päälaella on ns. roomalaisen tonsuurin ympäröimä painanne. Kooltaan kappa on kuvausten mukaan pienikokoisen aikuisen tai lapsen kokoinen.
Kappa on makean veden elävä, jonka asuinpiirinä ovat joet ja lammikot. Sen uimataito on hyvästä kiitettävään.
Kappan toimenkuvana on kaikenlainen häiriökäyttäytyminen. Skaala ulottuu harmittomasta suolistokaasujen päästelystä aina naisten raiskaamiseen ja pikkulasten syömiseen. Kappalle ominainen tapa tehdä tämä on imeä uhrin sisälmykset tai elämänvoima tämän anuksen kautta, mistä aiheutuu uhrin kuolema.
Eräs maininnan arvoinen piirre kappassa on se, että kuivalla maalla liikkuessaan se saa voimansa päälaen painanteessa olevasta vedestä. Ja koska se käyttäytymisessään noudattaa tiukasti muodollisuuksia, se ei ikinä jätä vastaamatta sille tehtyyn kumarrukseen. Tätä ominaisuutta luonnollisesti on käytetty häikäilemättä hyväksi; äkkiseltään kappan kohdannut ihminen voi selvitä kohtaamisesta tekemällä erityisen syvän kumarruksen. Vastakummarruksen tekevältä kappalta valuu päälaen maljasta vesi pois, minkä johdosta kappa vaipuu heikkouden tilaan, ja se voi jopa menehtyä.
Tarkkaavainen televisionkatsoja muistanee, että tunnetun japanilaisen animehahmon Moominin (suom. Muumipeikko) seikkailuista kertovan televisiosarjan Tanoshii Moomin ikka (suom. Muumilaakson tarinoita), joka on esitetty Suomenkin televisiossa, eräässä jaksossa Moomin tovereineen joutuu aavalla selällä purjehtiessaan harvinaisen kookkaan kappan ahdistelemaksi. Moominille ja hänen ystävilleen ei kuitenkaan käynyt kuinkaan.
Sadut ja kansantarinat toimivat kulttuurisena pikakirjoituksena, niihin kätkeytyy usein miespolvien takaa lähetetty sanoma tai opetus. Bruno Bettelheimin (1903-1990) jälkeen satujen ja tarinoiden psykoanalyyttinen tulkinta on ollut mahdotonta, ne tekevät sen jo itse.
Kappan sanoma nykyihmiselle onkin tulkittavissa paremmin Dale Carnegien (1888-1955) antamia suuntalinjoja noudatellen. Carnegie kirjoitti 1930-luvulla kuulun teoksensa Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa, jonka sisältö on juuri sitä mitä otsikko sanoo. Aasialaisittain kappa on sosiaalisesti ja aineellisesti voittoisaa elämää paljon perustavamman kysymyksen parissa: kuinka säilytän henkeni? Kappan ohje länsimaiksi käännettynä kuuluu:
Ole aina vihollisillesi kohtelias ja pidä perseennuolijat välimatkan päässä.

14 comments
Comments feed for this article
huhtikuu 17, 2007 at 4:49 ip
helanes
Unohdit kertoa kyseisen olion ruokavalion: kappa makeassa vedessä keitettyjä Rosamunda-perunoita päivässä.
huhtikuu 17, 2007 at 6:16 ip
Saara
Siis missä Muumissa tuollainen on muka ollut?
huhtikuu 17, 2007 at 8:29 ip
Danny show
Itse käsitin tekstistäsi kappan sanoman niin, että kumarra, älä pyllistä. Ystävälle tai viholliselle. Muuten voi lähteä mehut.
huhtikuu 18, 2007 at 10:56 am
Ripsa
Japanilaiset ovat japanintaneet mörön. Niillä se onkin kappa, vaikka meillä se on mitta.
Mörköhän ei loppujen lopuksi ollut paha, vaan ainoastaan yksinäinen. Kappa vaikuttaa vähemmän masentuneelta, pikemminkin päinvastoin.
huhtikuu 18, 2007 at 2:23 ip
Polgara
Ja kun ei tiedetä, missä Mörkö asuu… voinemme kuitenkin olettaa että Kappalassa ,D
huhtikuu 18, 2007 at 2:49 ip
Tuntematon
Meikäläisen mytologian näkki on ihan lällärikamaa Nipponin poikien kappan rinnalla.
huhtikuu 18, 2007 at 2:49 ip
Hotanen
Sanoi Hotanen
huhtikuu 20, 2007 at 9:49 am
etappenschwein
Kappan muuhun ruokavalioon kuuluu tiettävästi ainakin kurkku – sopisi kyllä hyvin perunoiden kanssa.
Muistaakseni se Saara oli jokin 2. tuotantokauden jakso. Moomineita on YLE esittänyt kaikkiaan 101 jaksoa, tämä jakso jossa kappa esiintyy, on jokin 20 viimeisestä jaksosta; näissähän Moomin oli jo etääntynyt kauas Tove & Lars Janssonin konseptista ja alkanut selvästi animesoitua. Mutta se olio oli kyllä kappa jos kappan olen joskus nähnyt; voi olla että se Suomessa nähtiin aggressiivisena näykkijäkilpikonnana jolla vain oli kummallinen kampaus.
Kappan, kuten muidenkin suurten opettajien, sanoma on monitulkintainen ja syvällinen.
Mörkö oli henkilö (ruots. hon), kappa taas kaikesta päätellen on mieshenkilö (ruots. han). Kappaa ei tohdi luonnehtia masentuneeksi, ja uskoisin, että jos sen istutus Suomen vesistöihin onnistuisi, sitä voisi näkkeihin ym. kollegoihinsa verrattuna tosiaankin kutsua dynaamiseksi muutosvoimaksi. Sillä voisi olla myös vaikutuksensa rantatonttien hintoihin jo tällä hallituskaudella.
huhtikuu 20, 2007 at 1:39 ip
etappenschwein
Ja mitä näykkijäkilpikonnaan (engl. snapping turtle; snapper) taas tulee, siitä on puolestaan laulanut kauniisti yhdysvaltalainen luonnontieteilijä Chuck Berry laulussaan My Ding A Ling. Laulussa myös tämä vesieläin koetaan selkeästi uhkana:
“Once I was swimming cross Turtle creek
many snappers all around my feet
Shure was hard swimming cross that thing
with both hands holdin’ my ding a ling”
huhtikuu 20, 2007 at 2:18 ip
Ripsa
Ällistyttävää.
Asun kaksikielisessä kaupungissa mutta minulla ei ollut aavistustakaan että mörkö on feminiini. Rupesin heti mietiskelemään kuka se olisi voinut olla, koska ei se ainakaan sukulainen ole, Muumi-mamma ja Pappa ovat selvästi Tove-likan vanhempia.
Ettei Mörkö sitten olisi kriitikko? Tove J. ei ehkä ollut joskus saanut juuri akatemiasta valmistuttuaan niin hyviä arvosteluja kuin olisi tahtonut?
Mutta kiltiksihän se Mörkö sitten osoittautui. Vaikka jäädytti olemuksellaan kaiken.
Miksi Kappa taas on maskuliini? Onko Näkillä sukupuolta? Johtuukohan maskuliinisuus siitä, että Kappa oikeasti syödä rouskuttaa suuhunsa ei-kumartelijat?
Minä jäin myös miettimään suomenruotsalaisia tuttuja. Heillähän on pakko olla erilainen genre-maailma kuin meillä suomenkielisillä. Ja johtuuko sitten siitä se tosiseikka että he keskimäärin elävät kauemman kuin suomenkieliset?
Pystyykö sitä edes ymmärtämään sellaista maailmaa jossa hän-sanalla on sukupuoli?
huhtikuu 20, 2007 at 2:31 ip
etappenschwein
Mörön (ruots. Morran) sukupuoli tulee suomenkielisillekin esiin viimeistään siinä kohtauksessa, jossa paljastuu, että Mörkö seurailee Muumia siksi että on tähän rakastunut (kuitenkin lastenversiosta kyse – siis ihastuminen tapahtuu vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Tässä yhteydessä jätettäköön huomiotta se, miksi Tuutikki asuu yksinään.) Hän (Mörkö) ei osaa ilmaista tunteitaan muuten kuin ärisemällä. Tämä ei mitenkään ole ristiriidassa hänen sukupuolensa tai mahdollisen taide- tai kirjallisuuskriitikon uransa kanssa.
Ulkonäön perusteella olen henkilökohtaisesti kauan epäillyt Venäjän federaation presidenttiehdokkaanakin aikoinaan ollutta Gennadi Zjuganovia Mörön lähisukulaiseksi.
huhtikuu 21, 2007 at 11:38 am
Saara
Ne loppupään muumit ovat jääneet huonolle huomiolle. Kiinnostus hiipui lasten kiinnostuksen mukana. Ikäkysymys kai, mutta joka tapauksessa jotkin niistä viimeisistä olivat ihan liian utopistisia, eivätkä sopineet muumihenkeen kovin hyvin. Harmittaa kyllä, kun tällainen kappa on jäänyt huomaamatta.
Nuo mörköanalyysit osuvat niin hyvin moneen ihmiseen. Kyllähän sitä tulee useinkin ihastuksensa perään äristyä. Sitä paitsi mörköhän oli myös kiinnostunut kauniista esineistä. Meissä kaikissa asuu siis pieni mörkö.
huhtikuu 21, 2007 at 2:58 ip
helanes
Niin, eikös se ollut juuri Mörkö, joka kutsui piiriin?
toukokuu 3, 2007 at 7:08 am
han
onko etappisikakin hon