Tässä hiljattain perustetussa blogissa on nyt pohjaksi kirjoitettu pieni ruokailusikermä. Kommentointimahdollisuutta ei toistaiseksi ole täällä ollut – kun ollaan tekemisissä ruoan kanssa, on syytä keskittyä vain siihen. Vanha kotoa saatu opetus.
Tästä eteenpäin on lukijoilla mahdollisuus myös kommentointiin.
Tässä yhteydessä haluan kiittää niitä blogitoimijoita, jotka ovat omissa blogeissaan tehneet reklaamia tästä blogista.
Homma menee sitten jatkossa näin:
Kirjoitan tänne mitä kirjoitan silloin kun kirjoitan.
Täällä kävijät lukevat mitä lukevat silloin kun lukevat.
Kävijät niin halutessaan kommentoivat mitä kommentoivat.
Luen kommentit jos luen.
Vastaan kommentteihin jos vastaan.
14 comments
Comments feed for this article
huhtikuu 14, 2007 at 7:32 ap
SusuPetal
Hyvä periaatteet. Pidin erityisesti siitä, että kävijät lukevat mitä lukevat silloin kun lukevat. Antaa sellaisen vapauden tunteen.
Mukavaa, kun pääsee kommentoimaan, vaikka ei minulla mitään sanomista ole. Kuten ei yleensäkään. Kivaa vaan täyttää tyhjää tilaa.
Ruoka-artikkelit olivat herkullisia, tuleekohan niille joskus jatkoa, esim. jälkiruoat jäivät nyt aika vähälle huomiolle.
Ja, eikun menestystä blogillesi.
huhtikuu 14, 2007 at 7:40 ap
Juha Seppälä
Saimmeko nyt täysverisen auteur-kirjoittajan, joka juoksuttelee näppäimistöltään blogosfääriin preludeja, pikku sarjoja ja teemakokonaisuuksia, vai onko tämä vain yksi tapa aloittaa?
huhtikuu 14, 2007 at 8:24 ap
hotanen
Tuli harvinaisen (no nainen mikä nainen) selväksi, että lue jos luen ja kommentoin jos kommentoin, luit kommentit eli et, eikä niihin vastaaminenkaan ole välttämätöntä enempää kuin hasiksenpolttajalle puutarhanhoito.
huhtikuu 14, 2007 at 9:46 ap
Ripsa
Hotasen viimeiseen on todettava, että siis puutarhanhoito on välttämätöntä.
Minulla ei ole kuin parveke. Hashista siihen on varmaan aika vaikea istuttaa, koska tuulet ja sateet ja inha pohjatuuli aran kasvin varmaan tappaisivat. Tai en minä tiedä kuinka arka se on.
Etappisialle, ent. kommentoijien kunkulle, kaikkea hyvää. Ruokailupostaukset ovat olleet yksi toisensa jälkeen niitä joita odotinkin.
En minä oleta että enempää hämmästyttäisit minua. Mutta kyllä sinulla yleensä se taipumus on ollut. Hämmästymistä on vaikea ennakoida.
Olen lievästi hätääntynyt, koska saatan olla viimeinen käki nyt Blogistanissa. Sitkeästi kumminkin pitäydyn pelkän kotisivun pitämisessä. Kun pitää tuotakin Thoman Pynchonin uusinta, Against the Day (Penguin 2006, 1085 s.) lukea, kirjastosta korkkaamattomana löysin.
huhtikuu 14, 2007 at 1:34 ip
helanes
Kovasti olet siellä täällä kommentoinut, rutkasti, pitkästi mutta et juuri pitkästyttävästi. Lykkyä pyttyyn tai saparoon. Itse kommentoin yleensä lyhyesti. Tämä oli pitkä.
huhtikuu 14, 2007 at 3:34 ip
hotanen
Hädässä ystävä tutaan. Viisi on jo ilmoittautunut, ainakin ottamaan osaa.
huhtikuu 14, 2007 at 4:21 ip
hotanen
Tässä itseäni itsetarkoituksellisesti kommentoidessani juolahti mieleni, että isäni teki laivakokkina usein TORMISOPPAA, ei läheskään niin tappavaa kuin pallokalaterriini, mutta kyllä silläkin sai vuotten mennen hengen lähtemään.
huhtikuu 14, 2007 at 6:19 ip
Ripsa
Minä muuten huomasin, että Etappisika-kuvassa tuolla Hanhensulan blogissa sikojen hännät eivät olleetkaan kippuralla.
Toisaalta muistan isoäitini mutisseen että siellä se kippurahäntä on taas tonkimassa tulppaanisipuleita ja ponkas siitä juoksemaan harjan kanssa. Siitä tajusin että kun sikapossuilla on nälkä, niillä menee saparo solmuun.
Eivät kai ne niin kovaa ole sikaraukkoja jalostaneet, että häntäkin olisi erilainen?
huhtikuu 15, 2007 at 1:13 ip
etappenschwein
Kiitän, kommentoin.
SusuPetalille en uskalla lupailla mitään jälkiruokajuttuja, jos en varsin kiistäkään. SusuPetal, VirtuaaliStahanov, joka jalkapalloksi sanottuna on blogien maailmassa keskikentän työmyyrä ja pelinrakentaja joka raataa laajalla säteellä, voisi niin halutessaan varmaan heittää nopeasti itse ties minkämoisen jälkiruokasession yhdessä useista blogeistaan, joiden lukumäärää ei nykyisin taida edes yrittää arvioida, mutta jotka kaikki päivittyvät hirmuisella, tappavan säännöllisellä tahdilla.
Juha Seppälälle on vastaavasti vastattava ettei tulevasta ole tarkempaa tietoa (niin kuin ei muutoinkaan ole), kokonaisuuksista lienee turha puhua, eiköhän tänne tule mitä sylki sormenpäihin ja näppäimistölle tuo. Auteurista puhuminen tässä yhteydessä on varmaan jo sitä mustaa huumoria, tiedettyä, tunnettua.
Hotanen varmaan tiedonvälityksen ammattilaisena kuitenkin ymmärtää sanoman perillemenon kannalta toiston ja alleviivaamisen tärkeyden, jos lukijaksi sattuu tälläytymään tukevissa tötsyissään haahuileva puutarhanhoitaja, tämmöinen Hotanen nyt vaikka.
Ripsan tekstiä lukiessani otin lippalakin päästäni ja vedin asennon, harvoin sitä noin kaunista puhetta itsestään lukee. Vihjaus perikunnalle on myös jo matkalla: kun aika on, tässä on oiva nekrologin pohja valmiina, lisätä ei tarvitse juuri muuta kuin päivämäärät.
Helanes
nipponinpojan 5-7-5 olisi joissain antiikin kreikkalaispiireissä hymähdetty monisanaiseksi kännijaaritteluksi.
huhtikuu 15, 2007 at 7:37 ip
hotanen
Hortonomi Hotanen heittäisi sianlavalla, jos voisi.
huhtikuu 16, 2007 at 9:34 ap
helanes
Etappisika
elämöiköön estoitta
maailman tappiin.
huhtikuu 16, 2007 at 10:42 ip
hotanen
Kas hassumpaa! Kuulun muuten vain päänsä kolauttaneisiin, mutta entäs sinä, jonka mieli askartelee alituiseen – no, ruokailussa kuitenkin.
Hän oli hyvä mies, sanoi alkuasukas lähetyssaarnaajasta. Tämän minulle kertoi teologian tohtori Jussi Brummer.
huhtikuu 18, 2007 at 6:52 ap
taivaansusi
Kaunista, oivaltavaa ja asianpitoista tekstiä tässä internetiksikin kutsutussa sontatuubassa ei ole koskaan liikaa. Kiitän ja kumarran, ja luen.
huhtikuu 20, 2007 at 9:29 ap
etappenschwein
Nöyrimmät kiitokset. Yritän olla Brummerin alkuasukkaan tapaaman lähetyssaarnaajan veroinen.